Lopetus

Olen tullut siihen päätökseen, että tämä blogi loppuu. Minulla ei riitä aika kahden blogin pitämiseen, joten elukoiden elämää voi seurata tästä lähin Verskin Valtakunnan puolella!

Kiitos kaikille lukijoille!

Roy-Boy

Roisku sai Nunniannilta haasteen. Vastaan siihen heti, tai muuten se unohtuu.

Kuka?
Roy. Perheen kesken Roisku, Roipeli, Roy-boy.

Mitä? 
Roisku on leppoisasti mukana. Jos joku rapisee, Roisku tulee tarkastamaan. Päivisin sen voi löytää nukkumasta, mutta aamuisin ja iltaisin Roisku tarkkailee perheen toimia. Jos parvekkeen ovi avataan, Roisku löllertää automaattisesti paikalle.

Missä?
Kaikkialla. Jos ei ihan kokonaisena Roiskuna, niin karvoja löytyy kyllä ihan joka puolelta.

Millä?
Tassulla. Ja sillä voi läpsiä kaikkea. Erityisesti ohi menevää koiraa tai ihmistä.

Milloin?

Aina silloin, kun ihmisetkin touhuavat.

  

Uusi elämä, uusi vahdittava

Perheeseemme syntyi uusi  jäsen noin viikko sitten. Elukat tapasivat uuden vahdittavan sunnuntaina, ja siitä asti elo on ollut tutustumista ja vahtimista.

Roisku on ollut kissoista rohkein. Peto pysyttelee vielä kaukana vauvasta.

Ei se ollutkaan niin kamala, voisi yrittää uudelleen.

Kari onkin sitten oma lukunsa.

Se menee vauvan itkusta vähän ylikierroksille. Ei oikein tiedä, miten pitäisi reagoida. Alkuun vinkui ja haukkui kun vauva itki, mutta olemme kielloilla saaneet sen nyt loppumaan. Yöllä se ei vahdi, mutta päivisin kyllä. Nyt se on onneksi alkanut ymmärtämään, että me hoidamme tilanteen, vauva on meidän vastuulla.

Vahdit työssään <3

Hyi, lunta!

Tuossa oli pitkä jakso, jolloin kissoja ei kiinnostanut pätkän vertaa mennä ulkoilemaan parvekkeelle. Lunta joka paikassa, ja vielä pirullinen pakkanenkin. Viikonloppuna kun ilmat alkoivat taas lämmetä, lakaisin parvekkeelle aukon lumesta. Heti alkoi taas ulkoilutkin kiinnostamaan eri tavalla.

Mutta eihän sitä nyt voi lumelle mennä istumaan, tai edes astua sen päältä.

Pitäisikö tulla jo takaisin lämpimään?

Pienet ilot

Käytiin viime viikolla ostamassa tulevalle uudelle perheenjäsenelle kantoreppu. Ei mennyt kuin hetki, kun elukatkin olivat löytäneet asiasta hyvät puolet ja suuret ilot. Pedonhan on aina ängettävä itsensä mahdollisimman pieniin paikkoihin, varsinkin kaikkiin laatikoihin yms.

Pian Roisku tuli härkkimään ja haastamaan leikkiin.

Ja eipä aikaakaan, kun paikalla oli jo koko jengi.

Pientä leikkiäkin saatiin aikaiseksi, Kari olisi tosin halunnut sitä Petoa enemmän.

Että näin taas tällä kertaa. Nyt laatikko on viikon maannut tuossa lattialla tyhjän panttina. Eihän sitä nyt enää kiinnosta, kun se on jo kerran testattu :D

Elukoiden joulu

Me aikuiset vietimme rauhallista joulua kotona, ja elukoiden mielestä siinä ei ollut niillekään mitään kummallista. Paitsi paukkuva pakkanen, joka hankaloitti Karin ulkoilutuksia.

Ainoa kokonainen possu mikä meillä tapettiin, oli röhköpossu.

Onnellinen metsästäja ja saalis

Mies osti meille lahjaksi SodaStreamin, jotta ei loppuisi koko ajan vissy kesken. Kari on todella kiinnostunut laitteesta ja siitä kuuluvista äänistä, mutta yllättäen niin oli Petokin. Yleensä Peto pelkää kaikkia uusia ääniä, mutta Pedon ja SodaStreamin yhteiselo on alkanut yllättävän hyvin.

No niin, mikäs tämä onkaan miehiään?

Roisku otti vaan rennosti.

Nyt on joulu ohi, ja normaalit kuviot jatkuvat!

Joulutonttu

Meillä pyritään aina hoitamaan lahjojen paketoinnit silloin, kun kissat ovat nukkumassa. Jotenkin ne kuitenkin aina kuulevat rapisevan paperin huutavan heidän apuaan. Ja apuun on rynnättävä. Koska eihän nyt emäntä voi mitenkään osata pakata yksin. Eihän?

Onhan tuo paketointi tonttu aika komia tapaus. Tällä kertaa selvittiin vielä ihan ilman hermojen menettämistäkin.

Ulkoiluongelmia

Olen melkein täysin rampautunut. Itsellä on todella kovat kivut, tosin vähän päivästäkin riippuvaiset. Olen joutunut jättämään Karin ulkoiluttamisen oikeastaan kokonaan, tai näin ainakin haluaisin. Olen kuitenkin itse päivät kotona, ja Kari on tottunut käymään pissalla ja pidemmällä lenkillä siinä puolen päivän tienoilla.

Vaikka en itse pysty liikkumaan ulkona käytännössä juuri ollenkaan, oli meidän kehitettävä Karille joku systeemi. Viime viikolla kävimme tutustumassa uuteen hoitopaikkaan, ja tänään meillä piti olla koirapuistotreffit. Nyt Kari on kuitenkin kehittänyt itselleen yskän. Uskoisin, että se johtuu vain kuivasta ja kovasta pakkasilmasta, mutta en voi sulkea kennelyskääkään kokonaan pois. Eli kaikki koiratreffit on jouduttu nyt peruuttamaan, ja itse yritän kuumeisesti miettiä miten saisin käytettyä tuon joka päivä edes siellä pissalla.

Huomenna meille tulee ihan palkattu ulkoiluttaja. Tähän oli pakko turvautua, kun ei tuntunut olevan enää muita vaihtoehtoja. Karin on kuitenkin pakko saada ulkoilunsa, vaikka toki yritämme järjestää sille mahdollisimman paljon aktivointia myös sisällä. Itsellä on kuitenkin myös päiviä, jolloin en pääse edes sohvalta ylös ilman apua ja suuria kipuja. Silloin kaikki aktivointi tuottaa tuskaa, vaikka mies toki hoitaa ihanasti sekä minua että Karia iltaisin.

Tätä tuskaa olisi vielä noin kaksi kuukautta jäljellä. Saa nähdä miten pärjätään. Nyt toki nuo pakkaset ja Karin yskä aiheuttavat vielä lisäharmia, joille ei voi mitään. Ja nyt mennään päivä kerrallaan, ei auta muu.

Onneksi Kari ei ole vielä seonnut tähän "tylsyyteen", vaan jaksaa olla oma itsensä. Ja onneksi ikkunasta voi kytätä koululaisia.