Verskin karvainen perhe

Lopetus

2011-04-27T08:27:00.000+03:00

Olen tullut siihen päätökseen, että tämä blogi loppuu. Minulla ei riitä aika kahden blogin pitämiseen, joten elukoiden elämää voi seurata tästä lähin Verskin Valtakunnan puolella!

Kiitos kaikille lukijoille!

Roy-Boy

2011-03-26T17:55:00.000+02:00

Roisku sai Nunniannilta haasteen. Vastaan siihen heti, tai muuten se unohtuu.

Kuka?
Roy. Perheen kesken Roisku, Roipeli, Roy-boy.

Mitä?
Roisku on leppoisasti mukana. Jos joku rapisee, Roisku tulee tarkastamaan. Päivisin sen voi löytää nukkumasta, mutta aamuisin ja iltaisin Roisku tarkkailee perheen toimia. Jos parvekkeen ovi avataan, Roisku löllertää automaattisesti paikalle.

Missä?
Kaikkialla. Jos ei ihan kokonaisena Roiskuna, niin karvoja löytyy kyllä ihan joka puolelta.

Millä?
Tassulla. Ja sillä voi läpsiä kaikkea. Erityisesti ohi menevää koiraa tai ihmistä.

Milloin?

Aina silloin, kun ihmisetkin touhuavat.

Uusi elämä, uusi vahdittava

2011-01-26T11:00:00.000+02:00

Perheeseemme syntyi uusi jäsen noin viikko sitten. Elukat tapasivat uuden vahdittavan sunnuntaina, ja siitä asti elo on ollut tutustumista ja vahtimista.

Roisku on ollut kissoista rohkein. Peto pysyttelee vielä kaukana vauvasta.

Ei se ollutkaan niin kamala, voisi yrittää uudelleen.

Kari onkin sitten oma lukunsa.

Se menee vauvan itkusta vähän ylikierroksille. Ei oikein tiedä, miten pitäisi reagoida. Alkuun vinkui ja haukkui kun vauva itki, mutta olemme kielloilla saaneet sen nyt loppumaan. Yöllä se ei vahdi, mutta päivisin kyllä. Nyt se on onneksi alkanut ymmärtämään, että me hoidamme tilanteen, vauva on meidän vastuulla.

Vahdit työssään <3

Hyi, lunta!

2011-01-14T13:14:00.000+02:00

Tuossa oli pitkä jakso, jolloin kissoja ei kiinnostanut pätkän vertaa mennä ulkoilemaan parvekkeelle. Lunta joka paikassa, ja vielä pirullinen pakkanenkin. Viikonloppuna kun ilmat alkoivat taas lämmetä, lakaisin parvekkeelle aukon lumesta. Heti alkoi taas ulkoilutkin kiinnostamaan eri tavalla.

Mutta eihän sitä nyt voi lumelle mennä istumaan, tai edes astua sen päältä.

Pitäisikö tulla jo takaisin lämpimään?

Pienet ilot

2011-01-06T11:00:00.000+02:00

Käytiin viime viikolla ostamassa tulevalle uudelle perheenjäsenelle kantoreppu. Ei mennyt kuin hetki, kun elukatkin olivat löytäneet asiasta hyvät puolet ja suuret ilot. Pedonhan on aina ängettävä itsensä mahdollisimman pieniin paikkoihin, varsinkin kaikkiin laatikoihin yms.

Pian Roisku tuli härkkimään ja haastamaan leikkiin.

Ja eipä aikaakaan, kun paikalla oli jo koko jengi.

Pientä leikkiäkin saatiin aikaiseksi, Kari olisi tosin halunnut sitä Petoa enemmän.

Että näin taas tällä kertaa. Nyt laatikko on viikon maannut tuossa lattialla tyhjän panttina. Eihän sitä nyt enää kiinnosta, kun se on jo kerran testattu :D

Elukoiden joulu

2010-12-27T16:12:00.000+02:00

Me aikuiset vietimme rauhallista joulua kotona, ja elukoiden mielestä siinä ei ollut niillekään mitään kummallista. Paitsi paukkuva pakkanen, joka hankaloitti Karin ulkoilutuksia.

Ainoa kokonainen possu mikä meillä tapettiin, oli röhköpossu.

Onnellinen metsästäja ja saalis

Mies osti meille lahjaksi SodaStreamin, jotta ei loppuisi koko ajan vissy kesken. Kari on todella kiinnostunut laitteesta ja siitä kuuluvista äänistä, mutta yllättäen niin oli Petokin. Yleensä Peto pelkää kaikkia uusia ääniä, mutta Pedon ja SodaStreamin yhteiselo on alkanut yllättävän hyvin.

No niin, mikäs tämä onkaan miehiään?

Roisku otti vaan rennosti.

Nyt on joulu ohi, ja normaalit kuviot jatkuvat!

Joulutonttu

2010-12-14T21:28:00.000+02:00

Meillä pyritään aina hoitamaan lahjojen paketoinnit silloin, kun kissat ovat nukkumassa. Jotenkin ne kuitenkin aina kuulevat rapisevan paperin huutavan heidän apuaan. Ja apuun on rynnättävä. Koska eihän nyt emäntä voi mitenkään osata pakata yksin. Eihän?

Onhan tuo paketointi tonttu aika komia tapaus. Tällä kertaa selvittiin vielä ihan ilman hermojen menettämistäkin.

Ulkoiluongelmia

2010-12-13T09:12:00.000+02:00

Olen melkein täysin rampautunut. Itsellä on todella kovat kivut, tosin vähän päivästäkin riippuvaiset. Olen joutunut jättämään Karin ulkoiluttamisen oikeastaan kokonaan, tai näin ainakin haluaisin. Olen kuitenkin itse päivät kotona, ja Kari on tottunut käymään pissalla ja pidemmällä lenkillä siinä puolen päivän tienoilla.

Vaikka en itse pysty liikkumaan ulkona käytännössä juuri ollenkaan, oli meidän kehitettävä Karille joku systeemi. Viime viikolla kävimme tutustumassa uuteen hoitopaikkaan, ja tänään meillä piti olla koirapuistotreffit. Nyt Kari on kuitenkin kehittänyt itselleen yskän. Uskoisin, että se johtuu vain kuivasta ja kovasta pakkasilmasta, mutta en voi sulkea kennelyskääkään kokonaan pois. Eli kaikki koiratreffit on jouduttu nyt peruuttamaan, ja itse yritän kuumeisesti miettiä miten saisin käytettyä tuon joka päivä edes siellä pissalla.

Huomenna meille tulee ihan palkattu ulkoiluttaja. Tähän oli pakko turvautua, kun ei tuntunut olevan enää muita vaihtoehtoja. Karin on kuitenkin pakko saada ulkoilunsa, vaikka toki yritämme järjestää sille mahdollisimman paljon aktivointia myös sisällä. Itsellä on kuitenkin myös päiviä, jolloin en pääse edes sohvalta ylös ilman apua ja suuria kipuja. Silloin kaikki aktivointi tuottaa tuskaa, vaikka mies toki hoitaa ihanasti sekä minua että Karia iltaisin.

Tätä tuskaa olisi vielä noin kaksi kuukautta jäljellä. Saa nähdä miten pärjätään. Nyt toki nuo pakkaset ja Karin yskä aiheuttavat vielä lisäharmia, joille ei voi mitään. Ja nyt mennään päivä kerrallaan, ei auta muu.

Onneksi Kari ei ole vielä seonnut tähän "tylsyyteen", vaan jaksaa olla oma itsensä. Ja onneksi ikkunasta voi kytätä koululaisia.

Hiljaiseloa

2010-12-01T16:57:00.000+02:00

Kissat elelevät ihan hiljaiseloa näinä päivinä. Ulkoilukin on ollut vain nopeita käväisyjä parvekkeella, kun noille herroille pakkasta on vähän liikaa. Siispä kattien päivät menee nukkuessa meidän sängyssä.

Välillä arvon herrasväki malttaa kuitenkin keskeyttää unensa ja auttaa emäntää arkiaskareissa. Viikonloppuna sulatin pakastimen, ja Peto otti tehtäväkseen vahtia pakastimen sulamista.

Ilmeisesti veden tippumisen äänet olivat sen verran mielenkiintoisia, että pakastinta piti ihan vahtimalla vahtia.

Eli eipä täällä kummempia :)

Talvi

2010-11-26T18:53:00.000+02:00

Talvi on täällä, ollut jo parisen viikkoa. Viikko sitten oli tarkoitus lähteä käyttämään Karia ja Neelaa Sääksjärven metsissä, jossa ei tulisi toisia vastaan. Ihan hyvin kaikki alkoikin, ja koirilla oli todella hauskaa.

Emme olleeet ehtineet olla metsässä kuin ehkä joku 20 minuuttia, kun onnistuin uppoamaan nilkkoja myöten ojaan. Päällä oli kyllä jäätä, ja se kesti koirat. Mutta eipä kestänyt sitten minua, joten kotimatka koitti ihan liian aikaisin. Onneksi koirat eivät kovin pahastuneet, että kävin kotona vaihtamassa kengät ja juoksua jatkettiin tuossa meidän kentällä.

Koirilla on mukavaa talvesta huolimatta, ja ainakin Kari haistelee kaikkia hajuja paljon enemmän nyt pakkasten aikaan. Nyt ollaankin tehty vähän lyhyempiä lenkkejä, kun pakkanen on ollut aika kovaa, mun oma maha alkaa estää liikkumista ja liukastakin on. Mutta sitten leikitään enemmän sisällä, eipä sen kummempaa ;)

Katteilua

2010-11-14T20:31:00.000+02:00

Hiljaista ollut tällä rintamalla. Kissat eivät vieläkään leiki keskenään, Peto jonkin verran Karin kanssa. Mutta elämä on rutinoitunutta, ja Ansan kuolemasta ollaan päästy suurimmaksi osaksi yli. Tosin enhän mä voi sanoa että kissat ovat päässeet, kun en tiedä niiden ajatuksen kulkua. Elämä on kuitenkin normalisoitunut.

Vakuutusyhtiökin muisti meitä Ansan taholta. Meillähän on kotivakuutuksessa kohta, että lemmikkieläimen tapaturmainen kuolema korvataan. Heti Ansan kuoleman jälkeen lähetimme vakuutusyhtiöön kaikki paperit, vaikka tiesimmekin ettei välttämättä saada mitään takaisin. Viime viikolla päätös tuli, ja mitään ei meille korvata. Noh, eipä jäänyt mitään jossittelun varaan.

Ymmärsin, että jos Ansa olisi vaikka tippunut ikkunasta ja kuollut, olisi se korvattu. Mutta koska kyseessä ei periaatteessa ollut tapaturma, niin sitä ei korvattu. Tosin eihän tätäkään kuolemaa osattu mitenkään etukäteen ennustaa, mutta jostain syystä allerginen reaktio lääkeaineeseen ei ole tapaturma.

Viime päivinä Peto on yhä enemmän hivuttautunut taas tassuttelemaan mun mahan päälle. Olen joutunut vähän siirtämään sitä, sillä tiettyihin kohtiin polkeminen tekee kipeää, vaikka Peto ei tokikaan tee sitä tarkoituksella. Roi taas on parina yönä tullut nukkumaan mun pääni päälle öisin, sitä se tosin teki viime talvenakin. Eli mitä kylmempää on ulkona, sitä seurallisimmiksi kissat tulee. Mutta se ei meitä haittaa!

Pentuja ja meininkiä

2010-11-01T10:01:00.000+02:00

Torstaina meillä kävi taas vieraita, ja pieni Duuri oli kasvanut jo kunnon leikkikaveriksi. Kari oli todella innoissaan, ja kavereiden leikit sujuivat ihan äärimmäisen hienosti.

Mä olenkin sun mamman sylissä!!

Okei, nyt lähtee!!

Ja vielä vähän tuolta!

Parin tunnin vierailun jälkeen meillä oli kaksi erittäin väsynyttä terrieriä, mutta onnellisia sellaisia. Kivaa että meillä on uusi koirakaveri, sillä Neelan lisäksi ei olla muita nyt nähtykään pitkään aikaan. Kari kuitenkin tykkää kavereista, vaikka mikään seurallinen puistokoira se ei olekaan.

Stressitöntä elämää

2010-10-22T18:02:00.000+03:00

Mitä sitä nyt turhaa stressaamaan, kun elämän voi ottaa rennostikin?

Roiskun tapaan

Roisku katseli telkkaria, ja mies halusi tehdä tilanteesta vielä miehisemmän.

jotain kiinnostavaa sieltä telkkarista kai tuli, kun sitä piti niin keskittyneesti tuijottaa.

Hyvää viikonloppua!

Koiralle hakuliivit

2010-10-15T18:19:00.000+03:00

Meidän kaverikoira Neela harrastaa pelastuskoirailua, johon kuuluu raunioita, tottelevaisuutta ja hakua. Päästäkseen virallisista kokeista läpi, Neela tarvitsee niihin viralliset hakuliivit. Epävirallisemmat versiot tein Neelalle jo aiemmin, tosin fiksasin niitä vielä sopivammiksi tässä samalla. Kuvissa sovittajana on Kari, kun se nyt vain oli helpompaa :D

varaliivit

Hieman oli haastavaa tehdä pienelle koiralle liivit, joissa tuli olla sama logo kuin isompienkin koirien liiveissä. Käytimme vanhoja isomman koiran liivejä pohjana, ja toivottavasti nämä nyt kelpaavat myös virallisiin kokeisiin.

Jäljellä enää pojat

2010-10-14T19:03:00.000+03:00

En tiedä onko tämä huonoa tuuria, huonoa karmaa vai mitä, mutta jostain syystä olen joutunut luopumaan vain mun naaraistani. Tähän asti pojat ovat selvinneet hyvin, mutta vain tytöistä olen joutunut luopumaan. Jäljellä on nyt siis vain poikia, ja pakka tuntuu olevan taas vähän sekaisin.

Roisku ja Peto ovat viikon ajan huudelleet omia huutojansa, ja hieman kai etsiskelleet Ansaa. Kummatkin niistä leikkivät Ansan kanssa aika paljon vielä viikko sitten, ja nyt poikien on täytynyt keksiä uusia leikkejä. Mitään sydänystäviähän pojat eivät ole olleet aiemmin, eivätkä tunnu olevan nytkään. Kuitenkin ne ovat ehkä hieman lähentyneet, sillä nyt niillä on leikkikavereina enää vain toisensa.

Petohan leikkii kyllä Karinkin kanssa, mutta Roisku on tottunut leikkimään yksinkin. Silti tuntuu, että ne kaipaavat ja välillä etsivät Ansaa. Itselle suru on tällä kertaa helpompaa käsitellä, kun kukaan ei jäänyt kuitenkaan yksin. Välillä tosin mietin, että pitäisikö meidän hommata uusi neiti laumaan. Nyt ei ole sen aika, mutta ehkä sitten taas joskus?

Jotain nämä pojat kaipaavat. En vain tiedä miten voisin niitä auttaa.

Viimeinen silaus

2010-10-13T14:43:00.000+03:00

Soitin tänään vielä eläinlääkäriin, kun mua jäi vaivaamaan Ansan kuolema. Sain onneksi kysyttyä nyt kaikki vaivaamaan jääneet kysymykset, ja jotenkin tästä on nyt helpompi jatkaa.

Lääke, johon Ansa reagoi, oli nimeltään Domitor. Se on käytetyin rauhoite, ja tosiaan kukaan ei osannut ennustaa tätä. Joskus harvoin näin on kuulemma tapahtunut, mutta ei näitä silti usein onneksi tapahdu. Nyt tieto tästä tapauksesta menee kasvattajan kautta eteenpäin ragdolleja tutkivalle ryhmälle, jonne ilmoitetaan myös kaikki rokotusreaktiot yms. Nyt sopiikin vain toivoa, ettei näin sattuisi enää uudelleen, ainakaan kovin montaa kertaa.

Ansan sydäntä ei ehditty koskaan virallisesti tutkia, mutta ilmeisesti sillä ei ollut tässä tapauksessa väliä. Sydän toimi koko ajan hienosti, joten mitä luultavimminkaan siinä ei edes ollut mitään ongelmaa. Ainoa ongelma oli siis se nukutusaineesta/rauhoitteesta tullut keuhkopöhö, jota ei onnistuttu parantamaan. Ansa ei kärsinyt eikä tuntenut kipua, ja kaikki meni nopeasti. Itselle jäi nyt levollisempi mieli, kun ei jäänyt enää jossittelun varaa.

Ansa meni yhteistuhkaukseen, joten muistona Ansasta jäi vain iso kasa kuvia, sekä kaikki ihanat muistot. Itse tulen muistamaan Ansan reippaana neitona, joka piti oman mielensä, kasvoi Pedon kyljessä ja leikki aina kun siihen tuli tilaisuus. Ansa oli meidän prinsessa, jota jäämme kyllä kaipaamaan.

Neiti on poissa.

2010-10-08T16:06:00.000+03:00

Lähdin aamulla viemään Ansaa steriloitavaksi, mutta en olisi koskaan kuvitellut sen päättyvän näin.

Karilla oli samaan aikaan silmäkontrolli, joten jätin Ansan tutuille hoitajille, ja sovimme että haen sen parin tunnin päästä. Leikkauksen piti olla ihan rutiini toimenpide, toki steriloinnit eivät ole ikinä mikään pikkujuttu kissalle.

Olin matkalla takaisin eläinlääkäriasemalle, kun lääkäri soitti. Ansa oli saanut rauhoittavasta lääkkeestä allergisen reaktion, ja sen keuhkot olivat täyttyneet nesteestä. Sitä oli elvytetty tunnin ajan, mutta neste palasi koko ajan keuhkoihin, eikä mitään ollut siis tehtävissä. Kun pääsin asemalle, ei Ansaa enää ollut.

Eläinlääkärin mukaan kissa reagoi näin voimakkaasti rauhoittavaan aineeseen 1/500 tapauksesta. Ansalla olisi ollut siis hyvä lotto-onni, mutta valitettavasti näin kävi nyt meille. Ironisinta tässä on se, että Ansa tuli aikoinaan korvaamaan Kävyn jättämää paikkaa, kun Käpy kuoli kaksi vuotta sitten, myöskin leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Tosin nyt Ansaa ei ehditty edes aloittaa leikkamaan, vaan se menehtyi rauhoittavan aineen aiheuttamaan allergiseen komplikaatioihin.

Liian nuorena joutui Ansa lähtemään, ei voi muuta sanoa. Kaksi vuotta olisi tullut täyteen ensi viikolla. Kiitos Ansa kuitenkin näistä vuosista, jäämme kaipaamaan omaa prinsessaamme!

Petiratkaisuja

2010-10-07T13:55:00.000+03:00

Meillä on öisin ollut makuuhuoneessa huomattavissa vähän ongelmia elukoiden nukkumisten kanssa. Joinain iltoina joku kissoista on saattanut nukkua Karin paikalla , eli mun puolella sänkyä olevassa pedissä. Kari ei tohdi varastaa kissoilta omaa paikkaansa takaisin, vain saattaa siksi käpertyä lattialle, tai sitten nukkuu sohvalla yönsä. Jostain syystä kissat nukkuvat kyllä meidän uudessa sängyssä päivisin, mutta öisin niitä siellä harvemmin näkee.

Ratkaistaakseni Karin iltaista ongelmaa, laitoin jo viikko sitten pienen vihreän pedin tuolin alle, josko se vaikka innostaisi Karin pedin varastajia osakseen, ja Kari saisi oman petinsä takaisin itselleen. Yöllä kukaan ei ole pedissä tiettävästi nukkunut, mutta eilen löysin yhden ison kissan pienestä vihreästä pedistä.

Sehän on tunnettu fakta meidän perheessä, että mitä pienempi laatikko tai muu paikka, niin Pedon on päästävä sinne nukkumaan. Nyt kun tuo vihreä peti on tuolin alla, niin ilmeisesti siitä on tullut mielenkiintoinen, Aiemmin sen ollessa olohuoneessa, ei kukaan ollut kiinnostunut siitä, ei sitten ollenkaan.

Joku oli ilmeisen tyytyväinen omasta löydöstään, ainakin ilmeestä päätellen. Ja hyvä jos kelpasi :D

Ärrierivieraita

2010-10-02T09:08:00.000+03:00

Meillä kävi eilen vieraita piristämässä kylmää syyspäivää, ja johan se piristyikin! Kari oli ihan tohkeissaan, eikä voinut olla metriäkään erossa pienestä pirpanasta, joka rohkeana meni pitkin metsää, ensimmäistä kertaa.

Tämä on Duuri, ja Duuri on jackrusselinterrieri, ikää noin 9 viikkoa. Aivan mahdottoman reipas nuori nainen, joka ei pelännyt Karia, ei mua, ei mitään.

Duurin perässä roikkui jostain syystä koko ajan vähän isompi borderterrieri, taisi Duuri tuoksua ihan äärettömän hyvälle ;)

Kari osasi olla todella hyvin, mitä nyt tosiaan seurasi pientä kuin hai laivaa. Sisällä ne vain painivat, kun Duuri vihdoin älysi että se voi roikkua Karin niskassa ja mahakarvoissa.

Duurille ihmetystä herätti myös kissat. Muita se ei kyllä nähnytkään kuin Roin, mutta sekin oli vähän liian outo Duurin mielestä.

Apua, en mä uskallakaan!!

Parin tunnin leikkimisen ja riehumisen jälkeen meillä olikin yksi väsynyt borderterrieri ja yksi vielä väsyneempi russelin pentu, jonka silmät alkoivat lupsua heti kun sen nosti syliin.

Aivan ihana Duuri, tervetuloa meille vaikka joka viikko! ;)

Kaksin aina hauskempaa

2010-10-01T10:40:00.000+03:00

Pitkästä aikaa Neelakin on käynyt säännöllisemmin kylässä, ja koirat ovat päässeet juoksemaan enemmän keskenään. Vaikka Kariakin mieten yrittäisi juoksuttaa metsässä pallon kanssa, ei se kuitenkaan ole koskaan sama juttu, kuin oma kunnon koirakaveri.

Nuo on vaan aika pirullisia kuvattavia, varsinkaan kun ei ole sitä parempaa ja pidempää zoomia. Se on kyllä ollut hankitalistalla, mutta tässä on ollut hieman tärkeämpiäkin ostoksia, joten se on aina jäänyt. Onneksi koirat ei välitä, ne juoksee ja ei muita edes näe juostessaan.

Välillä pitää toki vähän laiduntaa.

Aina kun Neela on käynyt kylässä, on Kari ihan eri tavalla väsynyt. Se on ihan raato, eikä jaksaisi yleensä lähteä enää iltalenkillekään. Kissatkin ovat tottuneet Neelaan jo paremmin, ennen juoksivat aina vain karkuun, ja Neela innoistui siitä vielä lisää. Nyt Roi ei välitä Neelasta yhtään, ja Ansakin on tajunnut ettei sitä tarvitse pelätä. Peto on vieläkin aina jossain piilossa kun Neela on kylässä, mutta ehkä sekin pikkuhiljaa tajuaa ettei ole mitään hätää.

Eli kiitos Taru!

Ompelua elukoillekin

2010-09-30T09:21:00.000+03:00

Mulla on ollut nyt havaittavissa pientä ompelusvimmaa, ja elukatkin ovat saaneet osansa. Eivät ne näitä osaa arvostaa, mutta itse sain vähän puuhailtavaa. Ei näissä toki kauaa mennyt, mutta jotain pientä hyvää niillekin.

Kari sai autohäkkiinsä uuden pehmusteen. Sisällä on vanha tyyny, jonka saa kätevästi tuolta pois pesua varten. Päällinen on paksua farkkua, koska halusin jonkun paksun ja kestävän kankaan, jota voi kuitenkin huoletta pestä. Usein kun tulee mentyä koirapuistoon autolla, ja kotimatkalle koira on jo niin likainen, että suurin osa kurasta jää aina häkin pehmusteisiin.

Käytössä Kari ei varmaan edes huomaa muutosta, mutta minä huomaan ;)

Kissat taas saivat isompaan boxiinsa uuden päällisen, edellinen oli boxin oma nallekuvio, josta en ollut koskaan innostunut. Lisäksi tuolla on aina jotain vilttejä tms, varsinkin jos mennään talvella jonnekin.

Esittelyä muillekin

2010-09-25T09:37:00.000+03:00

Viikko sitten (pahoittelen viivästynyttä postausta asiasta) kävimme Roiskun kanssa paikallisen Mustin ja Mirrin eläintenpäivässä hieman esittäytymässä. Sinne oli pyydetty muitakin eläimiä, koiria ja rottia paikalle, ja tarjolla oli kaikenlaisia tarjouksia ja esittelyjä. Roi oli taas oma itsensä, ja antoi hienosti muiden silittää ja itse sain kertoa rodusta ja rotukissoista yleisesti.

Aamupäivästä paikalla kävi paljonkin lapsia, eikä Roi välittänyt koirien tai rottien hajuistakaan. Kuljin se sylissä liikkeessä, sekä kävi Roi vähän valjastelemassakin ja asiakkaat saivat ihastella sen suurta kokoa. Toisia kissojakin oli paikalla, tosi ei kovin montaa. Mutta oli burmilla, cornish rex ja don sfinks.

Rotilla oli oma agilitynäytöskin, ja se oli ihan hauskaa katseltavaa. Eihän ne aina menneet sinne minne omistajat koittivat houkutella, mutta hienosti taiteilivat radalla kuitenkin.

Jaksoimme olla paikalla noin 4h, kunnes Roi alkoi äksyilmään ja itsellä ei enää selkä ja maha kestäneet. Kiva päivä se kuitenkin oli, ja oli kiva jutella erilaisten ihmisten kanssa. Useat eivät olleet koskaan käyneet kissanäyttelyissä, joten nyt tietoa sai levitettyä vähän erilaisempaa kautta, ja moni olikin todella innoissaan kun saivat silittää kissoja ja kysellä niiden käyttäytymisestä.

Itse olin ilmoittanut Roiskun ensi viikonlopun Seinäjoen näyttelyyn, mutta se taitaa jäädä meiltä väliin. En vain yksinkertaisesti taida enää fyysisesti jaksaa pitkiä näyttelypäiviä, ja kun sinne pitäisi vielä itse ajaakin ja sieltä pois pimeässä. Samalla meiltä jää tämän vuoden ulkomaan näyttelytkin väliin, ei vain voi mitään. Roisku olisi kyllä aika hienossa kunnossa, mutta ehtiihän tuota.

Ansan tulevaisuus?

2010-09-18T14:24:00.000+03:00

Ansaahan on yritetty astuttaa kohta jo vuosi, eikä meillä ole niitä pentuja vieläkään. Tai siis pennut tulisivat kasvattajan nimiin, mutta eläisivät meillä luovutukseen asti. Astutuksissa on ollut paljon ongelmia, joko tärppipäivät eivät ole olleet kohdalla, Ansa on lopettanut juoksun uroksen nähtyään tai sitten ei ole ollut sopivaa urosta. Kesällä oli jo yksi vähän kunnollisempi astuminen, mutta pentuja siitä ei tullut. Nyt oma erääntymispäiväni lähenee, ja meillä on mietintä menossa.

Jos vaikka Ansa astutettaisiinkin seuraavasta juoksusta, jaksaisinko enää itse hoitaa pentuja? Pennut syntyisivät lähellä omaa laskettua aikaani, vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuinka pitkäksi itsellä venyy. Haluanko kuitenkaan ottaa riskiä pentujen mahdollisten yösyöttöjen ja oman jaksamisen kanssa? Itsellä on jo nyt kroppa todella kovilla, kun raskausvaivoja on tullut vähän liikaa.

Ansa on myös ujopiimä. Olisiko sitä edes kannattavaa käyttää jalostukseen, kun sen siskojakin on jo käytetty hyvällä menestyksellä? Jaksaisinko minä huolehtia pennuista edes silloinkaan kun oma vauvani olisi jo syntynyt? Mitäs jos Ansa nyt vain leikattaisiinkin?

Olin miettinyt tätä jo aiemmin, kun astutukset eivät vain onnistuneet. Kasvattaja kuitenkin ehdotti Ansan leikkaamista ja yrityksen lopettamista, ja itse taidan olla päätymässä samalle kannalle. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta se on varmasti tehtävä lähiviikkoina. Sillä jos Ansa nyt leikkautetaan, haluan tehdä sen mahdollisimman pian, jotta kohtutulehduksien riski pienenee, ja leikkaushaava ehtisi parantua nopeasti.

Ansa on kaunis, kaunis prinsessa. Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, ja valitettavasti te ette taidakaan saada nähdä Ansan pentuja. Itsekin toivoin niitä jo pitkään ja hartaasti, ja nyt mulla olisikin vielä ollut aikaa hoitaa niitä. Kohta oma aikani on vain niin sidottu siihen omaan nyyttiin, että on pakko ajatella asioita pidemmän päälle.

Miksi me ei Ansa onnistuttu?

Lähentymisiä

2010-09-14T20:22:00.000+03:00

Roiskun ja Ansan välillä on tapahtunut pikkuhiljaa lähentymistä, tämä siis ihan hyvään suuntaan. Ne välillä leikkivät juoksu-piiloa, ja pieniä tassujen läpsäisyjäkin on nähty. Parasta on kuitenkin ollut nähdä nämä yhdessä nukkumiset, ja näitä on ollut nyt enemmänkin kuin tämä yksi kuvattu kerta. Eli kummatkin nukkuvat meidän sängyssä, suhteellisen lähekkäin. Pesemisiä noi ei keskenään harrasta, enkä usko että kukaan muu saa edes pestä Ansaa, muuta kuin Peto siis.

Roisku ainakin ottaa rennosti, vaikka neiti on vieressä. Ei mitään koreiluja :D

Sillä on vähän tuota karvaa...

Ilmeisesti kuvaaja häiritsi, ilme ainakin oli sen oloinen.

Pojathan ei nuku keskenään, muuta kuin korkeintaan näin.

Titteleiden hakua

2010-09-06T19:05:00.000+03:00

Meillä meni Roin kanssa koko viikonloppu Pirokin kissanäyttelyssä, ja oli ihan kivat kotiin kannettavatkin. Mehän oltiin Roin kanssa näyttelytauolla melkein koko kesä, ja edellisin näyttely oli Jämsässä kesäkuussa. Roilla oli ennen Pirokin näyttelyä kasassa kaksi sertiä kastraattiluokasta, joten nyt sillä oli mahdollisuus valmistua Premioriksi, ja sitä myötä nousta seuraavaan luokkaan.

Lauantaina tuomarina oli puolalainen Irek Pruchniak, joka tykkäsi Roista todella paljon. Valitettavasti Roi oli jostain syystä äkäisellä päällä, eikä yhtään tykännyt olla esittelyasennossa. Pöydällä se oli ihan nätisti, mutta vertailussa en saanut sitä pidettyä yhtään venytettynä. Suoranaisia kilpailijoita ei meillä tällä kertaa ollut, mutta paikalla oli ihan ennätyksellinen määrä sinisiä bicoloreita. Tuomari oli suhteellisen hidas arvioinneissaan, ja tuntui ikuisuudelta odottaa omaa vuoroaan. Tietenkin oltiin ihan viimeisiä tässä värissä.

Koska meillä ei ollut suoranaisia kilpailijoita, saimme sertin aika helposti. Suurempi jännityksen aihe olikin värin parhaan ja tuomarin parhaan valinnat. Värin parhaassa tuomari valitsi ensin mielestään parhaimman kastraattinaaraan, ja sen jälkeen kastraattiuroksen. Me voitimme tällä kertaa tutun vastuksemme, eli vanhemman ja kokeneemman uroksen. Hävisimme kuitenkin värin paras tittelin kauniille nuorelle naaraalle. Tuomarin parhaan valinnassa vastassamme oli hieno maine coon. Ja koska Roi huusi ja ei pysynyt paikallaan, valitsi tuomari päivän parhaaksi kastraattiuroksekseen vastustajamme, enkä yhtään yllättynyt. Roista tuli kuitenkin Premior lauantain päätteeksi, ja olin siitä oikein onnellinen.

Sunnutntaina pidin Roita paljon myös häkin ulkopuolella, ja se näyttikin toimivan. Nyt se käyttäytyi ihanteellisesti, mutta tällä kertaa tuomari taas ei ollut meidän puolellamme. Sunnuntaina tuomarina toimi Fabio Brambilla Italiasta. Hän piti Roista, ja kehui hienoa kokoa ja tuuheaa turkkia. Saimme taas sertimme, tällä kertaa nyt siis Premior luokassa. Värin parhaan valinnassa oli taas tungosta, ja tällä kertaa siinä pärjäsi vähän eri kissat kuin edellisenä päivänä. Nyt voiton vei nuori kaunis naaras, joka voitti myös paneelin, ollen siis Best in Show. Meille ei ole tuota titteliä vielä suotu, ja varsinkin tässä kakkosryhmän kissoissa se onkin erittäin hankala saavutettava. Tp valintoihin emme edes päässeet, sillä tuomari arvosti kilpailijaamme enemmän. Mutta päivä oli Roin kannalta huomattavasti parempi kuin lauantai, ja se antoi toivoa tulevaan.

Tällä hetkellä Roilla on siis yksi serti luokassa 8. Vielä on hankittavana yksi serti, ja kolmas onkin saatava sitten ulkomailta. Näiden jälkeen titteliksi tulee International Premior, ja sen ajattelin saavuttaa Roille tämän vuoden loppuun mennessä. Seuraava näyttelymme on Seinäjoella kuukauden päästä, ja ulkomaan serti haetaan vuoden lopussa joko Tallinnasta tai Riikasta.

Lauantaina saimme nauttia myös hieman kuohuvaa juomaa (itse join Pommacia), kun Marjan Afri valmistui Supreme Championiksi. Se on korkein titteli, mitä leikkaamaton kissa voi saada. Leikatulle kissalle sama titteli on siis Supreme Premior, ja sitä me Roin kanssa tavoitellaan. Ansan kanssa tuskin käyn näyttelyissä enää leikkaaamattomana, mutta en nyt mene vannomaan mitään. Suuret onnittelut vielä tätäkin kautta Marjalla ja Afrille!

Se on syksy

2010-09-02T17:03:00.000+03:00

Pitkästä aikaa ulkoilutin tänään kameraakin samalla kertaa kun käytiin Karin kanssa haahuilemassa metsässä. Oli hieno auringonpaiste ja kirpeä ihana syksyinen sää. Oikein nautin pelkästä samoilusta, kepin heitosta Karille ja metsän katsomisesta.

Karikin haisteli ihan kunnolla metsän hajuja. Ihan niin paljon, että hampaiden purentavikakin näkyy oikein mallikkaasti.

Kukakohan tän on tähän jättänyt?

Keppi on mun kaveri.

Syksy on aika ihanaa.

Parit pannat

2010-08-29T18:32:00.000+03:00

Pitkästä aikaa mulle on iskenyt pidempi aikainen ompeluvimma, ja sitä oli pakko hyödyntää myös Karin pantoihin. Käytin mun vanhoja varastoja, ja muutin hieman aikaisempaa kiinnityssysteemiä. Saa nähdä miten nämä toimivat kunnolla käytännössä, vai pitääkö vielä muokata systeemiä.

Kummassakin on heijastinterettä, joten sopivat talvellakin käytettäviksi. Erityisen tyytyväinen olen tähän keltaisempaan, jotenkin vain tykkään tästä. Lisäksi tämä on Karille hieman sopivampi, joten tulee siksikin käytettyä varmaan enemmän.

Karin pannat ovat 30cm pitkiä. Jostain syystä tästä toisesta tuli kuitenkin 32cm, ja on siksi liian iso Karille. Jos joku haluaa ostaa sen, olen kyllä valmis myymään. Sitä on testattu pari kertaa lenkillä Karilla, mutta muuten on täysin uusi. Pidän kyllä tästä muuten, mutta en uskalla käyttää ettei Kari pääse repimään itseään irti.

Nyt mulla alkaakin olla tarvikkeet lopussa, pitäisi käydä ostamassa lisää. Meillä on kuitenkin pantoja tuolle jo ihan tarpeeksi, joten en viitsi hirveästi varastoonkaan tehdä. Pitää varmaan keksiä uusia projekteja, ehkä leluja?

Pikkupoikia

2010-08-24T09:20:00.000+03:00

Naureskeltiin tuossa vähän aika sitten kun miehen isä tuli meille katsomaan meidän pientä uutta tulokasta, eli Roita. Roiskuhan taitaa olla noista kaikista suurin, eikä todellakaan mikään pieni tulokas. Tästä saimmekin idean ottaa pitkästä aikaa pojista hieman koko kuvaa.

Petohan punnittiinkin juuri, ja paino oli 6,6kg. Hoikkahan se on, mutta ei enää mitenkään sairaanloisen laiha. Peto ei ihan arvostanut mun venytysyrityksiä, joten samanlaista vertailua ei saa Roin kanssa.

Roiskun tarkkaa painoa en tällä hetkellä tiedä, mutta ainakin aiemmin se on liikkunut Pedon kanssa samassa kastissa. Massaahan Roilla on enemmän, Peto taas on kropaltaan korkeampi kuin Roi. Nyt Roisku on kuitenkin kasvattanut hienon kaulurinkin, mun onneksi näin syksyn näyttelyitä ajatellen.

No onhan sillä tuota kroppaakin...

------

Blogini linkki on nyt lisätty uuden eläintarvikkeita myyvän verkkokaupan sivuille, ja ihan kivoilta vaikutti kaupan tuotteetkin. Uusi Hullu-pulu niminen kauppa löytyy siis täältä. Itse en ole vielä mitään tuolta tilannut, mutta enköhän mä jossain välissä jotain sorru ;)

Peto-sfinksi

2010-08-21T16:58:00.000+03:00

Viime viikolla Peto kävi heinäkuussa vietettyjen synttäreidensä kunniaksi nyt ensimmäistä kertaa hammashoidossakin. Ikäähän Pedolle tuli jo 5 vuotta, eikä hampaita ole aiemmin tarvinnut huoltaa. Nytkin lääkärin mukaan hammaskiveä oli yllättävän vähän, ja onneksi mitään yllättävää ei löytynyt.

Peto huusi koko matkan lääkärille ja sielläkin. Kun se pääsi lääkärin pöydälle, oli se ihan tohkeissaan taas tutkimassa kaikkea. Ei edes huomannut nukutuspiikkiä lihaksessaan, tai sitten ei maininnut siitä mitään. Lääkäri kommetoi taas Pedon hoikkaa kuntoa, vaikka nyt painoakin oli tullut lisää. Tällä hetkellä Peto painaa virallisesti 6,6kg, eikä se mun mielestä ole edes tällä hetkellä niin laihassa kunnossa, kuin mitä se on joskus ollut.

Me hieman naureskeltiin kun se lopulta nukahti, nimittäin asento oli hieman erikoinen. Mutta eihän Peto teekään mitään normaalilla tavalla, miksi nukahtaisikaan? ;)

Näissä se on siis ihan täysin jo unessa :D

Nyt mennään!

2010-08-15T19:42:00.000+03:00

Olen aikaisemmin surkutellut sitä, kun me ei Karin kanssa päästä mihinkään treeneihin, mitkä eivät ole bussiyhteyksien päässä. Meillä kun ei ole ollut autoa, eikä mulla edes ajokorttia. Reilu kuukausi sitten päätimme kuitenkin pitkän harkinnan ja laskeskelun jälkeen sijoittaa hieman uuteen kulkupeliin. Mies kävi ostamassa meille auton, ihan kunnon perhefarmarin jonne mahtuu koirat ja kissat kaikki mukaan.

Olemme totutelleet autoiluun pikkuhiljaa, lähinnä ajelleet uimaan ja kavereiden luokse. Kari on oppinut jo hienosti hyppäämään omaan häkkiinsä ja sieltä pois. Tosin vinkuminen alkaa aina, kun vauhti hidastuu ja ollaan parkkeeraamassa jonnekin. Karin mielestä kun autolla mennään aina kivoihin paikkoihin, vaikka ollaan me menty sillä monta kertaa jo eläinlääkäriinkin.

Menneellä viikolla kävin sitten itse ajamassa autokoulun loppuun, ja perjantaina sain kortin. Tosin teknisestihän kortti on väliaikainen, mutta päästäänpä sillä kuitenkin ajelemaan ihan kunnolla. Eli täältä tullaan koirakurssit, agilityt yms!

Kallista ulkoilua

2010-08-04T19:59:00.000+03:00

Sunnuntaina kun meillä ei ollut mitään tekemistä, päätimme miehen kanssa ottaa pojat kainaloon ja lähteä niiden kanssa ulos. Ja tällä tarkoitan siis Roita ja Petoa. Peto hullaantui jo pelkästään valjaiden näkemisestä, Roi taas olisi lähtenyt kävelemään rappukäytävään ilman valjaitakin.

Roi oli ulkona kuin kotonaan. Se tutki maastoa, tarkkaili ja tutki ja tarkkaili.

Sillä aikaa kun Roi tutkiskeli, oli Peto puskassa.

Tajusimme myös miehen kanssa, että olimme molemmat jättäneet avaimemme sisälle, samoin myös puhelimemme. Kun itse yritin pitää kissoja hallinnassa, mies lainasi naapurin puhelinta ja soitti meille ovenavauksen. Koska vartijalla meni kuitenkin aikaa tulla paikalle, ei siinä auttanut kuin sitten ulkoilla poikien kanssa.

Lopulta Petokin uskaltautui pois puskasta, ja seurasi Roita nurmikolle. Petohan rakastaa ruohon syöntiä, ja siihen Pedon ulkoilut yleensä keskittyvätkin. Eikä poikkeusta tälläkään kertaa, vaikkakin ruoho meidän pihassa on ihan kuihtunutta helteiden jäljiltä.

Välillä pojat vaihtoivat kuulumisiakin.

Roi alkoi ottaa rennosti.

Ja Peto jatkoi laiduntamista.

Pojat siis tuntuivat tykkäävän. Mekin oltaisiin tykätty huomattavasti enemmän, jos tämä ulkoilu ei olisi maksanut meillä 35€. Mutta oma vika ;)

Roy-boyn juhlapäivä

2010-08-01T09:50:00.000+03:00

Tänään onkin sitten Roin syntymäpäivä, eli herra täyttää komeat 2 vuotta! Olen vieläkin äärimmäisen kiitollinen Jaanalle tästä ihanasta herrasta, joka ilahduttaa meidän elämää joka päivä. Roi on oikea perhekissa, kaikessa mukana ja aina lempeällä tuulella. Aamuyöstä se kömpi meidän väliin ja tunki päänsä mun kainaloon ja alkoi polkea kehräten. Sille iski hellyyskohtaus keskellä yötä <3

Roisku on nyt ollut näyttelytauolla, ja meillähän on vasta kaksi sertiä kasassa. Seuraava näyttely on kuukauden päästä taas Pirokissa, ja sinne mennään molempina päivinä. Tarkoituksena olisi myös käydä Seinäjoella lokakuussa, ja Tallinna olisikin sitten marraskuussa. Näin nyt ainakin alustavasti, toivotaan vaan että Roi pitää hienon turkkinsa, tosin kauluria voisi vielä hitusen kasvattaa ;)

Odotusta odotuksen perään

2010-07-30T10:14:00.000+03:00

Kesäkuussa meillä kävi vähän kollivieraita, tai lähinnä vain yksi kolli. Maxy on Roin velipuoli, ja oikeastaan aikalailla erityyppinen rakenteeltaakin kuin mitä Roi. Valitettavasti unohdin napsaista Maxysta kuvan, mutta enköhän mä saa sen tännekin liitettyä joku päivä vielä.

Elikäs Ansa ja Maxi laitettiin vessaan Ansan kiiman aikana, ja sitten vaan toivottiin. Nuoreen pariin ei saanut edes katsoa, saati auttaa toimissaan. Yöllä kuului vaan huutoa, ja aamulla oli tyyneitä kissoja. Näin me oletettiin, että jotain olisi vihdoin nyt sitten tapahtunut oikein. Pari viikkoa sitten otetuista valokuvista voi kenties jotain jo huomatakin, ja nyt Ansan tissit ovat vielä enemmän turvonneet.

Eli kai sitä uskaltaa jo paljastaa, että jotain sieltä saattaa olla tulossa. Toiveet kovin monesta pennusta eivät kuitenkaan ole korkealla, mutta en mä mitään isoa pentuetta toivokaan. Kunhan tulisi terveitä pupeloita edes se pari kappaletta. Siinä riittää meille siis syksyksi tekemistä vähän enemmänkin, jos siis vain hyvä tuuri jatkuu.

Kävipä tässä nimittäin niinkin, että allekirjoittanutkin on ollut näköjään hedelmällinen, sillä tällä hetkellä meidän perheen molempien naaraiden mahat vain kasvavat. Tosin onneksi Ansa pääsee synnyttämään ensin. Omasta vauvakuumeestani voitte käydä lukemassa juuri perustamastani ihmisperheen blogistani.

Tämä blogi siis seuraa yhä vain elukoiden elämää, ja toivottavasti saadaan kertoa ilouutisia elokuun aikana.

Kesätaukoako?

2010-07-28T09:30:00.000+03:00

Ensimmäisenä, olen äärimmäisen pahoillani tästä oudosta kesätauosta. Jostain syystä ei vaan ole tullut päiviteltyä blogia, eikä mulla ole siihen edes mitään kovin hyvää syytä. Voisin tietenkin syyttää työkiireitä, omia sairastumisia yms. Mutta jätetään se tällä kertaa väliin, ja kertoillaan miten elukoiden kesä on mennyt.

Karin osalta kesä on mennyt levätessä, sekä uidessa. Poika on todella kova uimaan, ja näyttää välillä toimivan ihan vesipelastajanakin. Etenkin mun kohdalla, jos uskaltaudun menemään uimaan vähänkään kauemmaksi. Mutta miestä Kari pelastaa myös, tai ainakin yrittää :D

Okei, kai se isi pärjää?

Keppiäkin pitää aina välillä pelastella

Uimisen jälkeen alkaakin Karilla sitten kuivausoperaatio. Se onkin tarkkaa, sillä uidessa kaikki vanhat hajut häviää turkista. Ja uusia on kuitenkin saatava tilalle. Paras tapa tähän on Karin mielestä kieriskellä meidän vaatteissa ja kenkien päällä, ja jotenkin Kari siinä aina onnistuu, laitoimmepa vaatteemme ihan mihin vaan.

Ja sitten sitä hinkkaamista...

Rankan uimareissun jälkeen meillä onkin yleensä raato sohvalla tai lattialla. Tosin yleensä erittäin onnellisen näköinen raato.

Nyt viime aikoina Kari on tosin kärsinyt silmätulehduksesta, joten ei olla päästetty sitä uimaan. Tulehdus on ollut aika ärhäkkä, ja jo pari kertaa jouduttu käymään eläinlääkärissä sen takia. Nytkin sen kortisoonitipat vaihtui taas, koska ne aiheuttivat todella pahaa lisää kutiamista. Muuten silmä onneksi näyttää jo hitusen paremmalta, mutta en uskalla vielä juhlia.

Eläinkodin vinkit kissoilta

2010-05-26T21:17:00.000+03:00

Mitä tehdä, jos laskut vain kasaantuvat ja kasaantuvat? Et saa aikaiseksi maksaa niitä, ja lopulta unohdat ne pöydän nurkalle. Ei hätää, kissat ovat aina apunasi! Hanki vain ruohonsyöjäkissa, ja ongelmasi ovat poissa.

Saat laskuistasi värikkäät ja hajulliset, ja näin muistat maksaa ne mahdollisimman nopeasti.

Se erikoisempi tottelevaisuuskoulutus

2010-05-24T19:50:00.000+03:00

Halusin alkaa kokeilla Karin kanssa uutta lajia, kun sen agilitykarsinnan kanssa nyt kävi miten kävi. Toki voisimme mennä johonkin yksityiseen seuraan, mutta vielä näin autottamana se on nyt mahdotonta. Lisäksi agility on tällä hetkellä suosituimpia koiraharrastuksia, enkä ole koskaan mennyt muiden mukana. Mulle jäi vähän hampaaankoloon siellä karsinnoissa, ja ainakin nyt alkuun me aiotaan Karin kanssa keskittyä ihan muihin lajeihin.

Eilen suuntasimme Lempäälään Dogsportparkkiin, missä järjestettiin Rally-Tokoon liittyvä päivä. Rally-tokossa koirakko suorittaa radan, joka eroaa normaali tokosta liikkeillä ja vauhdikkuudellaan. Tietoa löytyy lisää Rally-tokon yhdistyksen sivuilta.

Päivän aluksi oli luento lajista ja sen säännöistä. Radalla on siis noin kolmen metrin välein ohjelappuja, joiden edessä/jälkeen kyseinen liike pitää suorittaa. Liikkeet suoritetaan siis radan muodossa, ja tuomari vähentää virheistä pisteitä. Alussa jokainen koirakko saa 100 pistettä, ja enimmän pistemäärän saanut koirakko voittaa.

Itse pidin lajista kovasti, ja niin piti Karikin. Siinä kun ei tarvitse hinkata kahteen miljoonaan kertaan samaa liikettä, ja rata suoritetaan suhteellisen nopeasti, kuitenkin koko ajan jotain tehden. Eli kesken radan ei voi levätä, joten ohjaajankin tulee olla valppaana. Kari tykkäsi myös näistä erilaisemmista liikkeistä, eikä meidän tarvinnut mokailla nyt missään paikalla makuussa tms.

Kari osaa hyvän seuraamisen, jota rally-tokossa eniten tarvitsee. Lisäksi sillä on hyvä kontakti, häntä aina ylhäällä ja se nauttii tekemisestä. Rally-tokossahan koiran ja ohjaajan tulee nauttia tekemisestä, eikä koiraa saisi komentaa liikaa, vaan kaiken tulisi olla hauskaa. Koiraa saa kyllä ja pitääkin kehua, mikä kyllä toimii meille.

Radalla alkasluokassa tulee olla hihna, mutta hihna ei saisi olla kireällä. Muissa luokissa koira on vapaana, mikä itseasiassa jopa sopii meille. Tuntuu, että itse aina sotkeennun siihen hihnaan :D

Meillä oli Karin kanssa todella mukava päivä, kiitos vain kouluttajille. Aion todella jatkaa lajin harjoittelua, ja onneksi yhdistyksen sivuilta voi tulostaa ratamerkit omaan käyttöön. Rata voi periaatteessa olla ihan millainen vaan, sen päättää tuomari.

Perheen vahtikoira

2010-05-23T21:33:00.000+03:00

Meillä on Karin kanssa ollut rankka viikonloppu. Eilen matkattiin Kangasalle Siirin luokse vähän auttamaan pihahommissa, ja Karin tehtäväksi jäi vahtia Siirin hommia ja pihan elämää. Ja Karihan vahti todella hienosti! Annoin sen olla vapaana, eikä Kari lähtenyt pihasta mihinkään, mitä nyt naapurin tädin luona kävi pari kertaa seurustelemassa :D

Kari ja Siirihän ovat saman ikäisiä, ja sen ehkä jopa vähän näkee niiden touhuista. Laitetaanko vähän hiekkaa tänne?

Näin hienosti!

Siiri oli todella todella reipas, Kari enemmänkin vahti koko seutua

Kun Siirin reviiri laajeni hiekkalaatikolta hieman edemmäksi, alkoi Karin kunnon vahtiminen.

Mä otan tästä vähän kiviä vaan

Ja sit mä siirrän niitä vähän tänne suuntaan

Mitäs sulla on siellä?

Niin, just siellä!

Mikä siinä raksuttaa?

Oih, lapset ja kesä on vaan niin ihania! Ja kun Karikin alkaa tottumaan Siiriin, eikä enää edes yritä hyppiä kun Siiri on lähettyvillä.

Liian kuumako?

2010-05-20T06:03:00.000+03:00

Nyt on ollut oikea helle, ja se näkyy myös Karissa. Päivällä ei voida mitään pitkiä lenkkejä mennä, tai se läkähtyy jo viidessä minuutissa. Viime kesän jäljiltähän Kari oppi uimaan, eikä se pelkää vettä nyt tänäkään kesänä. Ihan sama mikä lammikko tulee eteen, niin Kari on jo siellä viilentymässä.

Eikä Kari välitä siitä tuleeko sen turkki rapaiseksi vai ei, kunhan poika saa vähän viilennystä :D

Kepin perässä voi sitten ihan uidakin

Vesipeto rantautuu

Ja kunhan keppi vaan pysyy mukana

Enimpiä vesiä pitää varmaan saada vähän pois

No hitto, vielä vähän

Ja vielä koko kroppa

Hyviä aurinkoisia päiviä!

Tampereen näytelmiä osa 2

2010-05-16T21:14:00.000+03:00

Lähdetään nyt ihan alusta liikenteeseen. Edellisessä tekstissä vertailin Roita ja sen kilpakumppania, tässä postauksessa olisi tarkoitus kertoa enemmänkin kissanäyttelyn kulusta, ja mihin kaikkeen hyvän kissan kanssa voi oikein päästäkään. Aloitetaan tämä kaikki kuitenkin oikeastaan jo perjantaista, eli siitä kun aletaan valmistautua näyttelyyn. Tai oikeastaan meillä aloitetaan jo torstaina, milloin on pesupäivä. Perjantaina taas etsitään kaapeista kaikki tarpeellinen roina, ja aletaan miettiä mitä sinne mukaan nyt tarvitaankaan.

Yksi tärkeimmistä on tietenkin näyttelyverhot. Kissan saa myös viedä näyttelyyn omassa häkissään, mutta itse tykkään vain sisustaa valmiit häkit, ja pitää kissan siellä. Jotta kissa ei kuitenkaan häiriintyisi muista kissoista, tarvitsee häkki tosiaan sisustaa verhoilla. Itse olen tottunut selkeisiin linjoihin, enkä tykkää rypytetyistä verhoista. Niistäkin saa kyllä hienoja, mutta mun makuun ne ei vaan ole.

Tässä meidän repertuaaria verho-osastolla. Nuo raitaiset tein perjantaina Roita varten, muut ovat tehty Ansalle. Olen pitänyt alusta asti samaa alustaa pohjalla, ja ostanut sitten verhokankaita siihen sopiviksi.

Pirokissahan näyttelyt ovat jo pitkään olleet eurotyyliset. Tämä tarkoittaa sitä, että häkit eivät ole normaalisti rivissä, vaan ne on koottu ryhmiksi, jossa sisällä ovat näytteilleasettajat, ja ulkopuolta kiertävät sitten yleisö. Itse tykkään tästä tyylistä, ja se pitää ottaa huomioon jo verhoja tehdessä. Silloin tarvitaan vain sivuverhot, eikä ollenkaan ns. takaverhoa.

Mukaan pitää verhojen ja kissan lisäksi ottaa myös rekisteriote jossa on rokoitustiedot, hiekkaa, ruokaa yms. kissalle. Monia näistä saa kyllä näyttelypaikoilta, ja itsekin ostin ruuan sieltä.

Näyttelyn ensimmäisenä on siis eläinlääkärin tarkastus, josta puhuinkin jo viime näyttelyn yhteydessä. Tämän jälkeen voi alkaa asettautua omille häkeilleen, jotka ovat merkattu lauantaina rotujärjestyksessä, sunnuntaina saa mennä oman halunsa mukaan vapaille häkeille. Jos on kissan kanssa molempina päivinä, voi verhot jättää häkkiin yöksi. Kissa olisi kuitenkin hyvä ottaa kotiin yöksi :D

Näytteilleasettaja itse on vastuussa siitä, että kissa tulee vietyä tuomarille oikeaan aikaan. Jokaisen tuomarin arvostelupöydän luona on lista sen päivän kissoista joita tuomari arvostelee. Assistentti päivittää listaa ruksaamalla yli jo arvosteltujen kissojen nimet, ja näin voi itse aina arvioida milloinkohan olisi oman kissan vuoro. Jokainen tuomari arvioi kissoja omaan tahtiinsa, joten mitään aikataulua ei voi näin asettaa.

Kun tuomari on arvostellut kissan, se kirjoittaa kissasta arvostelusetelin. Tämän jälkeen tuomari arvostelee saman värin ja saman kategorian muut kissat, ja lopulta vertaa näitä kissoja keskenään, asettaen ne myös arvojärjestykseen. Tällä hetkellä esimerkiksi Roi kisaa luokassa 10, joka on kastraattiluokka. Kun Roi on saanut siitä kolme Ex 1 tulosta, siirtyy se Premior luokkaa jne. Tarkat määritelmät löytyvät kissaliiton sivuilta, jos jotakuta kiinnostaa.

Jos saman väristä kissaa on enemmän kuin kolme kappaletta, voidaan kissoista valita myös värin paras. Kuitenkin niin, että kastraatit ja kastroimattomat ovat erikseen. Lauantaina kun Roi oli ensin voittanut kilpakumppaninsa, otettiin sen ja luokassa 2 kisaavan kissan kanssa vielä värin paras arviointi. Yllättäen Roi voitti vielä senkin, joten Roi sai merkinnäksi Ex 1 ja Vp-Biv (värin paras-best in variety).

Kun tuomari on arvostellut kaikki kissat, tulee hänen arvostella vielä päivänsä parhaat kissat. Tuomarilla on saattanut olla esim. neljää eri rotuista kissaa arvosteltavana, ja niiden kesken hänen tulee päättää päivän paras uros, naaras, paras kastraattiuros ja naaras, paras nuori ja paras pentu. Tuomarinparas valintoihin otetaan vain sen päivän Ex 1 saaneet kissat, sekä niistäkin vain ne, jotka tuomari haluaa vielä nähdä uudelleen. Lauantaina meidän tuomarimme oli todella ihastunut Roihin, ja hän halusikin nähdä Roin myös tp-valinnoissa. Siellä vastassamme oli mustavalkoinen norjalainen metsäkissa, jonka Roi voitti melkein mennen tullen. Olin ihan äimänä, sillä Ansa on hädin tuskin päässyt edes tp-valintoihin.

Eli matkamme jatkui Paneeliin, jossa valitaan sen päivän kaikista parhaimmat kissat. Paneeli on se juttu, jota kaikki tavoittelevat. Varsinkin näinkin iso näyttely ja paneeliin pääseminen on iso asia, saati siellä äänten saaminen.

Paneelissa arvostellaan kategorioittain tuomareiden parhaita kissoja. Siellä assistentit esittävät kissat, ja tuomarit äänestävät kissoista lopulta näyttelyn voittajan. Täten jokaisesta kategoriasta saadaan voittajat selville, ja päivä yleensä päättyykin paneeliin. Mitä lähemmäksi paneeli tuli, sitä enemmän mulle alkoi tulla paniikkia. Valmistelin Roin hyvin, ja vein sen odottamaan omaa vuoroaan sille varattuun häkkiin. Sen jälkeen ei auttanut kuin toivoa, että poika osaisi käyttäytyä.

Ja Roihan osasi! Se oli todella hienoksi, ja antoi tuomareiden lääppiä miten lääppivät. Roi sai jopa pari pusua, mistä olin ihan äärimmäisen innoissani.

En kuitenkaan odottanut ääniä, saati mitään voittoa. Kastroitujen urosten taso on äärimmäisen kova, ja tälläkin kertaa vastassa oli todella hienoja norskeja, cooneja, toisia räggäreita, pyhiä birmoja ja siperian kissoja. Taso oli siis kova, ja kisa oli yllättävän tiukka. Kolme kissaa sai kaikki kaksi ääntä, ja voittaja sai neljä. Tällä kertaa voittaja oli norski, mutta Roi sai silti kaksi ääntä! Olin todella onnessani, sekä mahdottoman ylpeä pojasta.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Jaanalle, jolta olen saanut ihanan pojan! <3

Sunnuntaina matkamme tosiaan tyssäsi vastustajamme voittamiseen, mutta vastustajamme näytti pääsevän paneeliin, sekä sai siellä myös ne kaksi ääntä. Eli ilmeisesti taso on kova jo pelkästään räggäreiden kesken, saa nähdä miten ensi kerralla käy.

Hieno Roisku!!

Reilumpaa näytelmää

2010-05-16T18:38:00.000+03:00

Eilen suuntasimme läheiseen messukeskukseen Pirokin kevään näyttelyyn. Olin ilmoittanut Roin molemmille päiville, enkä lauantaina mentäessä tiennyt vielä vastuksista. Tampereen näyttelyt ovat aina isoja, ja nytkin lauantaina paikalla oli yli 800 kissaa. Meidän arvostelumme oli aikalailla tuomarin loppupäässä, joten aamupäivästä shoppailin ja yritin totuttaa Roita näyttelyn tunnelmaan. Olimme lisäksi sinisten bicoloreiden viimeiset, ja vastustajamme oli meitä ennen.

Tottakai meillä oli sama vastus kuin mikä oli Helsingissäkin, tällä kertaa onneksi tuomari oli eri, ja itse vastustaja ei ollut tehnyt tuomarijakoa. Eli oli siis luvassa hieman reilumpaa peliä tällä kertaa, ketään nyt syyttelemättä.Tähän mennessä pahin vastustajamme on siis ollut EC Tiridoll's Tiger Heart, JW. Kyseessä on jo seitsemän vuotias kissa, joka on vasta siirtynyt Europa Champion sarjasta kastraatteihin. Eli käytännössä kissa on leikkaamattona kollina saanut korkeimman tittelin mitä voi saada, ja leikkaamisen jälkeen se on aloittanut titteleiden keräämisen leikattujen puolella.

(kuvat olen linkittänyt kuvaajan sivuilta, koska itse en ole vielä ehtinyt lataamaan omia kuviani nettiin. )

Jo alkuun olimme Roin kanssa istumassa tuomarin lähellä, joten Roi sai tuntumaa äänistä ja hajuista. Roi olikin todella nätisti, ja onneksi tuomarikin huomasi sen. Tuomarilta saimmekin vain pelkkiä kehuja kehujen perään. Ainoastaan otsapenger oli tuomarin mielestä jotenkin alhaalla, en tosin ihan ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti.

Jotta jompikumpi kissoista saisi sertin, oli tuomarin vertailtava niitä keskenään. Sekä tämän päivän, että eilisen tuomarit puhuivat ihan samoja asioita. Roi on noista kahdesta selkeästi vankempi rakenteinen, sillä on hieno luusto ja hieno pää. Vastustajallamme taas on vähän paremman siniset silmät, sekä turkki hieman paremmassa kunnossa. Roilla kun on aika karhea turkki, sekä se ei ole vielä kasvattanut kunnon kauluriakaan.

Lauantain tuomari Jörgen Frithiof piti tällä kertaa enemmän Roin vankasta ja hienosta kropasta, ja Roi sai lauantaina Ex 1. Sunnuntain tuomarimme Andreas Woelm taas piti enemmän paremman värisistä silmistä, ja valitsi voittajakseen vastustajamme. Sunnuntaina saimme siis Ex 2. Molemmat tuomarit kuitenkin pitivät ihan hirvittävästi Roista, ja sunnuntain kisa tuntui erittäin tiukalta. Sunnuntaina tiemme loppui siihen, mutta lauantaina pääsimme kisaamaan vielä parhaan värin ja tuomarin parhaan valintaan. Siitä kuitenkin lisää toisessa postauksessa, ja kuviakin tulee siihen enemmän...

Lämmön ja auringon oudot vaikutukset

2010-05-14T20:59:00.000+03:00

Meillä eläimet ovat tulleet ihan oudoiksi tästä lämmöstä ja auringosta. Ulkona Kari ei jaksa mitään kunnon lenkkejä, ja sen on päästävä jokaiseen lammikkoon viilentymään. Tänäänkin päivälenkillä se löysi metsän siimeksestä suota, jossa oli vielä kunnolla vettä. Sinne se syöksyi, ja meni makoilemaan viideksi minuutiksi. Vasta sen jälkeen voitiin jatkaa matkaa. Kotona se on ihan raato.

Ansalla taas hormoonit hyrrää. Se leikkii ihan muina tyttöinä Roinkin kanssa, ja eilen sain kuvattua sen ulkoleikit. Tosi pitkät leikit olikin ;)

Kukaan ei näe, onneksi pojatkin meni sisälle.

Mä tapan sut senkin ilkeä pylväs!

Siitäs sait, ja vielä siitä!

Normaalistihan Ansa on vain neitinä kaiken yläpuolella. Mutta näköjään aurinko saa prinsessatkin sekaisin ;)

Väsyttävän piristävä aurinko

2010-05-13T17:09:00.000+03:00

Aurinko on vihdoin alkanut paistaa, ja se on tuonut eloa kissoihin. Joka aamu ne odottavat jonossa päästäkseen parvekkeelle, ja siellä kasvaa nyt ruohoakin. Mikä muuten eilen kostautui, kun joku oli oksentanut työhuoneen matolle. Jopa Ansakin viihtyy ihan kunnolla ulkona poikien kanssa!

Näin meillä aloitettiin helatorstain pyhä. Roi oikein imutti ilmaa itseensä, ja näytti todella onnelliselta <3

Peto ylväänä katseli touhua tottuneena miehenä.

Ei sen tartte haistella ilmaa, kun ilma tulee sen luokse. Se on kuitenkin joukon pomo.

Hyvähän se on parvekkeella ottaa aurinkoa, kun linnutkin visertävät, ruoho alkaa vihertää ja ilma on kuin morsian.

Ilma tosiaan oli kuin morsian. Sekä morsian oli innoissaan ilmasta.

Me ollaan nyt apureiden kanssa yritetty saada parveketta vähän vihertämään, mutta noi tuhoavat kaiken oman vihreänsä ennenkuin se pääsee kunnolla edes kasvamaan.

Ja kun toisen rotuiset tulee sitten perässä...

Me täältä toivotellaan vihertävät kevään alut kaikille lukijoillemme!

Uusi akvaario

2010-05-13T12:46:00.000+03:00

Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, on meillä nyt kaksi akvaariota. Tässä uudessa asustelee yksi iso monni, se mun ostama rapu, sekä rypäs miljoonakaloja, jotka muuten lisääntyvät koko ajan. Pari viikkoa akvaario oli ilman taustaa, ja mies odotti että maalaisin lasin. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään niin pysyvää, joten maalasin taustapaperin.

Tässä akvaario ennen maalaamista

Jo heti alkuun sain paljon auttajia, vaikka en tosin olisi niitä kaivannut. Mutta eihän meillä saa yksin tehdä mitään, se on varma.

Välillä apurit vaihtuivat, ja näissä kuvissa oleva apuri kävi jopa maalaamassa vähän lattiaakin.

Tämä toinen auttaja taas oli enemmänkin kiinnostunut siveltimistä kuin väreistä, ilmeisesti maalasin sen mielestä jotenkin väärin.

Auttajien kanssa sain lopulta valmistakin aikaan, ja nyt meillä on vähän eri tyyppisempi akvaario. Se on aika vihreä.

Nyt paperia voi vaihtaa, heti kun tuohon nykyiseen kyllästyy. Ja mitä luultavimmin kyllästyn siihen aika pian :D

Koiramaista puistoilua

2010-05-09T12:44:00.000+03:00

Emme ole ehtineet nähdä meidän koirakavereita pitkään aikaan, ja se alkoi näkyä jo Karissa. Siispä päätin lähteä Karin kanssa koirapuistoon. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä Kari ei ole koskaan kunnolla puistoillut. Se kun yleensä menee haukkumalla toisten koirien päälle, eikä niinkään tajua sosiaalisia sääntöjä. Paitsi toki tuttujen koirien kanssa. Olen varmaan liikaakin pelännyt kaikkia konflikteja, enkä siksi ole uskaltanut käyttää Karia puistoilemassa.

Nyt otin kuitenkin riskin, ja mentiin parin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon. Kun me menimme, oli puistossa monta isompaa koiraa, ja kaikki tulivat innoissaan haistelemaan Karia. Karilta menikin sitten pupu pöksyyn, ja se ei tiennyt miten päin olisi ollut. Siitä tulikin yhtäkkiä pelokas, ja se yritti hakea musta turvaa. Jotta se selviytyisi näissä tilanteissa tulevaisuudessakin itse, en alkanut sössöttämään sille mitään, vaan kehoitin palaamaan muiden koirien luokse.

Eipä mennytkään kauaa, kun Kari jo innoissaan haisteli toisia koiria ja oli ihan leikkimielellä.

Tämä musta koira oli muistaakseni Lola, ja Karin mielestä se tuoksui ihan ääärimmäisen hyvälle :D

Kari oli lopulta tosi reipas, ja sillä riitti paljon tekemistä

Oli pientä ja isoa koiraa, ja kaikkia Kari lähestyi lopulta todella varovasti ja hienosti

Ja oli siellä muitakin tyttöjä Karille, tässä mäyräkoirasekoitus

Mä en ole aiemmin juurikaan välittänyt koirapuistoista senkään takia, että ihmiset usein lykkäävät sinne vaan koiransa, eivätkä puutu mihinkään koirien välisiin tappeluihin yms. Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin todella hyvä, omistajat selkeästi tunsivat toinen toisensa ja samoin koirat. Puisto sijaitseekin lähiössä jossa on paljon koiria, joten siellä onkin yhteishenkin varmaan hyvä. Kari pääsi hyvin joukkoon mukaan, ja varmaan tullaan käymään puistossa useamminkin.

Puiston vieressä on myös pieni järvi, ja kun suuntasimme kohti kotia, kävi Kari vielä viilentymässä järvessä. Se suorastaan syöksyi sinne kun näki vettä, enkä voinut mitenkään estellä. Oikeastaan luulin että se menee juomaan, mutta näköjään puistossa juoksemisesta tulikin hiki.

Ison kissan pienen omistajan keski-iso ongelma

2010-05-08T15:07:00.000+03:00

Olen jo pitkään miettinyt, että Ansalle ja Roille olisi hyvä ostaa kantokassi, jossa voisin kätevästi kuljettaa niitä näyttelyihin. Meillä on nyt pieni ja iso boxi niille, mutta varsinkaan sitä isoa ei kyllä jaksa kantaa yksin. Olenkin nyt kuljettanut sitä kärryillä, mutta ne on vähän epäkäytännölliset. Meillä on siis oikeasti ollut tarve kantokassille, jota voisi kantaa olalla kätevästi. Olen tutkinut näyttelyissä ja paikallisissa kaupoissa eri vaihtoehtoja, sekä nyt viimeisen kuukauden selaillut erilaisia nettikauppoja.

Pari viikkoa sitten löysinkin meille sopivan kassin, Sherpan ison mallin. Jenkkikaupoissa se maksaisi noin 60€, mutta sieltä postikulut tulisivat ihan järkyttävän hintaisiksi. Lopulta löysin Suomestakin kaupan, joka kassia myy. Kaiken lisäksi kauppa olisi tässä ihan vieressä. Tarkemmin asiaa luettuani, huomasin kuitenkin että sitäkin kautta kassin hinnaksi tulee 110€ plus vielä postikulut. En halunnut näin alkuun sijoittaa kassiin ihan niin paljoa, vaikka tuo olisikin ollut varmasti ihan loistava ostos.

Viimein löysin kuitenkin toiseksi parhaan vaihtoehdon, ja se tuli meille eilen. Olin kyllä katsonut jo mitat aiemmin ja mallannut, että kyllä Roin pitäisi siihen mahtua. Ja kyllähän se sinne menikin, hädin tuskin tosin mahtui kääntymään.

Roi ei tykännyt kassista yhtään. Se halusi sieltä äkkiä pakoon. Peto taas tuli jo heti tarkastamaan, että mitä hauskaa meillä oikein nyt testataan.

Petohan on aina tykännyt kaikista piiloista, kasseista ja laatikoista. Niimpä se reippaana poikana meni tarkastamaan myös kassin sisältöä.

Kari ei tiennyt miten Petokassin kanssa oikein leikitään

Kassi sai siis kuitenkin lopulta Pedon hyväksynnän, vaikka Roille sen käytännössä ostinkin. Mutta aion mä sitä Roilla käyttää näyttelyissä nyt ainakin alkuun. Jos tulee jotain pidempiä matkoja, niin sitten pitää taas miettiä uusiksi. Kun ei se iso raukka tuolla kyllä mahdu kääntymään.

Ihan hyvää laatua tuntuu silti olevan, ja ainakin vähän erilaisempi kuin nuo muut.

Prinsessan kevät

2010-05-04T21:15:00.000+03:00

Kun nyt on tullut postattua ainoastaan pojista, niin ei unohdeta perheen prinsessaakaan. Ansa on todellinen prinsessa. Siitä ei aina tiedä millä tuulella se on, eli saako siihen kontaktia vai ei. Toisena päivänä se saattaa olla erittäin kuvauksellinen ja kehräävä auringossa, ja toisena päivänä taas en saa mennä edes lähellekään Ansaa.

On se silti kaunis neiti!

Ja aina vaan kaunistuu!

Pilkun viilaamista

2010-05-02T17:53:00.000+03:00

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Tamskilla oli vihdoin kevään agilitykarsinnat, joiden perusteella pääsisi tai ei pääsisi kerhon agilitykursseille. Aluksi piti jo lähettää "hakemus", jossa kysyttiin miksi haluaa harrastaa agilitya, sekä kertoa vähän koiran tottelevaisuuden tasosta. Karsinnat olivat siis tänään, ja me suuntasimme sinne Karin kanssa. Paikalla oli noin 50 koirakkoa, ja 16 pääsisi alkeiskurssille. Vuorossa oli neljä tehtävää, joissa mitattaisiin koiran ja omistajan yhteistyötä yms.

Ensimmäisenä tehtävänä oli viedä koira pöydälle, jossa sitä tutkittaisiin. Sen jälkeen piti nostaa koira takaisin maahan, ottaa siltä panta ja hihna pois, ja laittaa ne sitten takaisin kun siihen annettaisiin lupa. Me olimme Karin kanssa heti kolmansina vuorossa. Kävelimme pöydän viereen, minä sanoin Karille "hyppy", ja se hyppäsi innokkaana "tuomarin" rapsuteltavaksi. Kari oli myös hienosti paikallaan, kun poistin siltä pannan ja olin itse noin metrin päässä.

Kun kaikki muutkin olivat vuorollaan suorittaneet tehtävän, meille ilmoitettiin että joitakin koirakkoja lähetetään jo kotiin. Perusteena ensimmäisille hylyn saaneille oli liika arkuus, jos koira oli hypännyt pöydälle kun se olisi pitänyt nostaa siihen, jos koira karkasi tai jos se hyppäsi pöydältä alas. Eli meille tuli heti hylky. Ihan vain siitä johtuen, että käskin Karia hyppäämään pöydälle, kun mun olisi pitänyt muistaa nostaa se siihen. Tiedän, ihan oma moka. Mutta tuntuu ihan tyhmältä pilkun viilaamiselta, jolla ei mielestäni ole mitään tekemistä agilityn kanssa.

En jäänyt enää katsomaan mitä muut tehtävät olisivat olleet. Nyt pitää kaiketi keksiä jotain muuta harrastusta, agiliitäjiä kun ei meistä tullut. Kaikki muut harrastuspaikat ovat sellaisissa paikoissa, ettei niihin pääse ilman autoa. Itsellä ei ole vielä edes korttia, joten ei voi mitään.

Tule apuun Anja!

2010-05-02T12:33:00.000+03:00

Meillä on ihan kamalaa tämä eläinten kanssa eläminen. Naapurin pitäisi varmaan kutsua eläinsuojelutarkastaja kylään, kun kissat huutavat parvekkeella, ruoka on kupeista lopussa aina liian nopeasti ja koira selvästikin rääkkää meidän kissoja joka ilta.

Ensin se saartaa uhriaan

Tämän jälkeen koira ihan ottaa vauhtia, jotta pääsisi parhaaseen hyökkäysasentoon.

Hyökkäys on lopulta liian voimakas, jotta kissa ehtisi tehdä mitään puolustaakseen itseään. Kissaraukka.

Ihan viimeisillä voimillaan raukka yrittää vielä saada edes pientä raapaisua hyökkääjäänsä.

Tule apuun Anja!!

Parvekepojat

2010-04-30T15:51:00.000+03:00

Tuossa päivänä eräänä sain jostain energiaa ja siivosin parvekkeen. En ollut siivonnut sitä syksyn jäljiltä ollenkaan, joten nyt oli korkea aika. Pojat auttoivat mua siivouksessa ja uudelleen järjestelyissä, varsinkin Roi. Harja oli kissojen mielestä tosi mielenkiintoinen, samoin kaikki roskat jotka lensivät tuulen mukana.

Tästä siis lähdettiin liikenteeseen

Ja harjan heiluttamisen ja puun siirtämisen jälkeen päästiin näinkin kivaan lopputulokseen.

Kukkiahan ei oikein vielä ole, mitä nyt sisällä pari versoa kasvamassa. Mutta pikkuhiljaa tämä projekti onneksi etenee.

Pojat ovat meillä parvekkeen suurkuluttajia. Kun Roi kuulee parvekkeen oven avautuvan, se juosta löllöttää jostain kaukaa ja oikein raivaa tiensä ensimmäisenä parvekkeelle. Kovin kauaa se ei siellä aina viihdy, mutta pakko päästä ensimmäisenä katsomaan lintuja ja muuta menoa.

Pedon paikka parvekkeella on aina kiipeilypuun yläosa. Sieltä se tarkkailee lintuja ja lapsia.

Kari on kiinnostunut seuraamaan myös kaikkea maailman menoa, mutta harvemmin parvekkeelta. Olen kuitenkin pari kertaa löytänyt sen poikien seurasta, ja samalla tavalla Karikin kyttää kaikkia ohi meneviä ihmisiä.

Ansa ei jostain syystä viihdy parvekkeella kovin hyvin, lieneekö johtua kosteista ja kylmistä ilmoista. Ehkä neitikin rohkaistuu kun kesä lähtee käyntiin. :)

Messunäytelmiä

2010-04-29T16:51:00.000+03:00

Sunnuntaina aamuyöstä pakkasin Roin koppaan, ja suuntasimme junalla Helsinkiin PetExpoon. Edessä oli mun ja Roin ensimmäinen yhteinen näyttely, ja ensimmäinen näyttelyni ihan yksin, ilman ketään tuttua apuria. Heti junassa törmäsimme ensimmäiseen kissaihmiseen, joka oli myös tulossa näyttelyyn. Hänestä sai vähän turvaa, ja matka meni jutellessa kissajuttuja.

Kissanäyttelyissähän heti ensimmäisenä on luvassa eläinlääkärintarkastus. Jokainen kissa joutuu käymään sen läpi, ja siinä eläinlääkäri tarkastaa kissan kunnon ja kissan paperit. Itse aina jännitän enemmän eläinlääkäriä, kuin tuomaria. Eläinlääkäri kun päättää siitä, pääsetkö edes näyttelyyn vai et. Tällä kertaa meille tulikin erittäin jännät paikat, sillä eläinlääkäri esti menomme näyttelyyn. Meiltä nimittäin puuttui Roin penturokotukset, mitkä olivat sen Eu-passissa, joka oli vielä Jaanalla. Roihan on siirretty mun nimiin, mutta emme muistaneet että passikin tarvittaisiin näyttelyyn. Roin rekisteripapereissa kun on voimassa olevat rokotukset, mutta jostain syystä eläinlääkäri halusi nähdä myös ne penturokotukset.

Siinä pitikin sitten heti aamutuimaan (kello oli seitsemän sunnuntaiaamuna) miettiä, miten saisimme passin Tampereelta Helsinkiin. Parin puhelun, parin kännykkäkameralla otetun kuvan ja piinallisen odottamisen jälkeen juoksin vielä sihteeristön ja eläinlääkärin väliä, mutta pääsimme kuin pääsimmekin näyttelyyn. Eläinlääkäri oikein syynäämällä syynäsi Jaanan lähettämät kuvat Roin passista, eikä siltikään meinannut uskoa meitä, vaikka näyttelyn sihteeri olisi päästänyt meidät jo heti alkuun sisään.

Kun olin alun sotkuista selvinnyt, Roi pääsi vihdoin häkkiin ja fiilistelemään näyttelytunnelmaa. Samaan aikaanhan messukeskuksessa oli siis PetExpo, lapsimessut ja ModelExpo. Viereisessä hallissa oli koirien agilitykilpailua, paljon myyjiä ja koiria. Lapsiperheitäkin oli reippaasti, mutta onneksi lapset osasivat käyttäytyä, eikä heistä koitunut ainakaan meille mitään haittaa. Roi otti rennosti.

Meidän kanssa samalla käytävällä oli myös aivan ihastuttavia bengalinpentuja. Niitä oli peräti neljä, ja en voinut pitää sormiani erossa niistä.

eikä ne malttaneet pysyä paikoillaan :D

Jo ennen puolta päivää oli meidän vuoromme tuomarinpöydällä. Siitä mulla ei valitettavasti ole kuvia, kun ei tosiaan ollut ketään tuttua mukana. Meidän lisäksemme näyttelyssä oli myös kolme muuta Roin väristä leikattua urosta. Yksi niistä oli jo seitsemän vuotta vanha entinen siitoskolli ja toinen oli Roita nuorempi kastraatti. Tämä jälkimmäinen oli mielestäni lähellä värivirheellistä, sillä sen nenässä oli sinistä, eikä sen selässä taas ollut väriä juuri lainkaan. Vanhempi kilpailija taas oli näyttelysihteerin oma kissa, joka oli Roita aika paljonkin pienempi. Omistaja selvästi tunsi tuomarin, ja he juttelivatkin todella pitkään niitä näitä, samalla kun itse odottelin Roin kanssa meidän vuoroa.

Tuomari todellakin tykkäsi Roista. Mitään pahaa sanottavaa hänellä ei ollut, ainoastaan korvat olisivat saaneet olla hitusen alempana, mutta se nyt johtuu vielä nuoresta iästä. Tuomari tykkäsi Roin vankkuudesta, vahvasta luustosta, sen hienosta selän kuvioinnista, ja etenkin Roin leukaa hän kehui paljon. Roi otti rennosti, ja kävi makaamaan tuomarin pöydälle kesken arvostelun :D

Kun tuomari oli arvostellut meidät kaikki kolme, oli vuorossa sertien jako. Heti alkuun hän kertoi "värivirheellisen" kissan jääneen kolmanneksi, juurikin noiden värien takia. Roin ja toisen kissan välillä tuomari mietti, ja kehui yhä edelleen Roin kroppaa ja olemusta. Silti hän valitsi voittajaksi sen toisen kissan, eikä antanut edes mitään perusteluja valinnalleen. Hän ei missään vaiheessa moittinut Roissa mitään, saimme ainoastaan kehuja. Hän jopa mainitsi ääneen sen toisen olevan selkeästi pienempi, mutta valitsi sen silti voittajaksi. Ja jos multa kysytään, niin se johtui omistajan ja tuomarin kaveruudesta. En keksi muutakaan syytä, joten suoraan sanottuna näyttelystä jäi todella paha maku suuhun.

Loppupäivän vietin kierrellessä ympäri messukeskusta, esittelin Roita ihailijoille ja tietenkin shoppailin. Hienoja kissoja oli paikalla, samoin tavaroita. Esim. tämä loistava pihatuoli, tällaisen voisin haluta meillekin.

Legobändi

Ja tosiaan kissoja ja koiria. Mukava päivä meillä oli, vaikkakin tosiaan tuomarin päätös jäi paljonkin mietityttämään, samoin ne eläinlääkärin kanssa koetut ongelmat. Jotenkin jäi kuva, että kissanäyttelyissä vain sisäpiiri voi voittaa. Noh, parempi onni pirokissa!

Metsämies

2010-04-27T17:52:00.000+03:00

Lauantaina oltiin kavereiden mökillä auttamassa metsähommissa. Sieltä oli mökin ympäriltä kaadettu metsää pois, ja nyt puutavaraa piti pilkkoa ja kantaa lähemmäksi mökkiä. Kari lähti tottakai mukaan, ja Kari nautti ihan mielettömästi. Tekemistä riitti kaikille, Kari juoksi itsensä ihan loppuun seuraamalla kaikkien tekemisiä ja me ihmiset teimme hommia hikihatussa.

Puuta riitti

Ja vielä puuta

Ai siis puuta?

Kari tosiaan pysyi ihan vapaana ja aina ihmisten lähettyvillä. Sillä riitti paljon tutkittavaa, seurattavaa ja tehtävää.

Välillä se sai kurattua myös itsensä jossain liejussa, ja välillä se juoksi itsensä ihan piippuun. Pienelle pojalle vähän liikaa hommia.

Moottorisaha oli onneksi Karinkin mielestä pelottava, eikä se yrittänyt edes lähestyä sitä. Onneksi!

Koko ajan piti vahtia tekemisiä

Kun kaikki alkoivat väsyä, oli aika väsätä nuotio ja paistaa vähän syömistä. Tässä kohtaa Kari sai passituksen autoon, sillä se ei lopettanut nuotiolle haukkumista. Olisi kyllä pysynyt kauempana, mutta ulkona alkoi olla liian kylmä tuuli, ja raukka olisi varmaan jäätynyt meidän vahtimisesta. Siispä Kari sai autossa levätä kun me syötiin.

Näitä saisi kyllä olla useamminkin

Uusia perheenjäseniä

2010-04-27T17:09:00.000+03:00

Sunnuntai meni mulla ja Roilla näyttelyssä, mutta siitä infoan teitä erikseen. Sieltä piti kuitenkin tuoda tuliaisia, ja miehelle oli pakko tuoda akvaarioon uusi asukki. Nimittäin sillä aikaa kun me Roin kanssa olimme näyttelyssä, kävi anoppi meillä kylässä tuomassa miehen vanhan akvaarion ja muuta tavaraa. Nyt meillä on siis kaksi akvaariota, tämä uusin on 80 litrainen.

Ainahan sanotaan, ettei saisi ostaa toiselle lahjaksi eläintä. Mun oli kuitenkin ihan pakko, sillä tämä söpöstys maksoin vain 4 €.

Nimeä ei ravulla vielä ole, vaikka sellaisen haluaisin antaa. Miehen mielestä noille ei muka saisi edes antaa nimiä!

Kyseessä on siis marmorirapu, joka asustaa nyt uudessa akvaariossamme.

Roi kiinnostui heti uusista kaloista ja akvaariosta

Akvaariossa elää nyt myös yksi suuri monni, sekä miljoonakaloja.

Ehdotuksia ravun nimeksi saa muuten antaa ;)

Kissa-hamppari

2010-04-21T17:15:00.000+03:00

Meillä ei juuri joudu nukkumaan yksin. Aina on joku jossain lämmittämässä, joskus jopa ihan naaman päällä. Ainoastaan Karilta on kielletty sänkyyn tuleminen, mutta Karin kanssa voi ottaa päikkärit vaikka sohvalla. Viikonloppuna sain todistettua kissa-hampparin, jossa mies näytti olevan pihvi. Söpöä kuin mitä!

Peto oli tällä kertaa valinnut paikakseen jalkapuolen. Yleensä herra tulee lämmittämään mahaa, tosin enemmän mun kuin miehen.

Roi oli ottanut hartiaseudun, mikä on kyllä Roille hyvin tyypillistä. Miehisesti siellä lähellä päätä lämmittämässä.

Ansa ei nyt tietenkään voi nukkua samalla puolella kuin pojat, joten Ansa oli sitten saanut koko toisen puolen miehekkeestä. Hyvä lämmitys päällä sielläkin.

Meillä on siis nyt huimat 120 cm leveä sänky. Olen vähän yrittänyt vihjailla että tarvitsisimme isompaa, mutta miehen mieleestä sinne vielä mahtuu. Ai siis minne mun pitäisi sitten mennä??

Uusia kavereita

2010-04-20T11:10:00.000+03:00

Roi on asunut meillä nyt parisen kuukautta. Aluksihan Ansa suhtautui Roihin todella sähisevästi, ja Peto paremmin. Peto leikkikin Roin kanssa ensin, eikä Ansa juurikaan välitä poikien leikeistä. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa Ansa on alkanut lämmetä Roin leikeille. Roillahan on ihan omat leikkinsä, se saattaa juosta ties minkäkin lelun kanssa ympäri asuntoa, se tulee läiskimään tassulla jokaista pienintäkin liikettä ja välillä tuntuu sen innostuvan ihan kaikesta.

Nyt on siis nähnyt niinkin erikoista, kuin että Ansa ja Roi leikkivät yhdessä. Tosin vielä ainakin leikit ovat jääneet juoksuleikeiksi, mutta hyvältä silti näyttää. En ole saanut mitään hyviä kuvia noiden leikeistä, mutta samaan kuvaan pääsivät tuossa menneellä viikolla kuitenkin.

Mitä sä siihen pysähdyit?

Entäs sitten?

Toiseen huoneeseen?

No okei!

Ja taas jatkui leikit! :D

Menneellä viikolla Roi teki myös aimo munauksenkin. Ansahan on pitänyt tuota kiipeilypuun ylintä tasoa omanaan jo siitä lähtien kun puu tuli meille. Roin tullessa myös Roi alkoi viihtyä siellä, vaikkakaan ei aina osaa mitoittaa itseään sieltä pois.

Ansa nukkui pilvilinnassa normaaleja päiväuniaan, kun Roi päätti mennä myös nukkumaan. Ilmeisesti Roi ei nähnyt Ansan jo olevan siellä, koska molemmille näytti tulevan yllätys.

OHO!

Miten tässä näin kävi?

Ansa alkoi jopa sähistä pitkästä aikaa, ja Roille alkoi tulla kiire pois.

Hiljaisesti Roi yritti kääntää itseään, ja lopulta onnistuikin. Ja äkkiä pois turvaan! :D

Eli mitään nukkumakavereita noi ei vielä ole, mutta hyvään suuntaan menossa.

Hiiriä ja kissoja

2010-04-18T11:16:00.000+03:00

Mies on jo pidemmän aikaa suunnitellut kissoille kauko-ohjattavaa lelua. Itse en ole asiaan puuttunut, mies on saanut insinöörinä suunnitella ja toteuttaa suunnitelmansa ihan itse. Joskus viime syksynä projekti pääsi alkuun, kun mies osti kauko-ohjattavan pikkuauton. Karille riitti pelkkä auto.

Kissat kuitenkin vaativat hieman enemmän. Pidemmän aikaan projekti oli jäissä, mutta eräänä päivänä mies saapui kotiin hiiren kanssa. Pienen tuunauksen jälkeen hiiriauto näytti tältä

Ja ei kun sitten vain hiiri kissoille, ja leikkimään! Koska Kari mitä luultavimmin tuhoaisi hiiren alta aikayksikön, hiiren turvallisuuden takia Kari ei päässyt leikkimään samaan tilaan.

Peto vähän testailee, että mikäs saalis se nyt oikein onkaan.

Roin vuoro

Niskasta kiinni vaan, ja heitto!

Vähän laimeaksi jäi ensimmäinen kokeilu, mutta reportoimme taas lisää jos tuunauksen jälkeen hiiri saisi paremman vastaanoton.

Päivystyksen saloja

2010-04-17T17:49:00.000+03:00

Vaihdoin Karille viime viikonloppuna ruuan. Sehän on nyt monta kuukautta saanut ohrapuuroa ja sikanautaa, ja nyt päätin kokeilla mitä se tykkäisi maissiryyneistä ja sikanaudasta. Myönnän olevani myös hieman laiska, sillä ohra oli meiltä loppu, ja ruokaa oli tehtävä herralle juuri silloin. Tein ison satsin niinkuin yleensäkin, eikä Kari nirsoillut syömisistään. Puolessa välissä viikkoa huomasin, kuin Kari alkoi olla ripulilla, ja eilen töistä tullessa se oli ripuloinut sisällekin. Lisäksi se oksenteli, joten selvästikin ruuan vaihtaminen oli vikatikki.

Itse olen ollut myös koko viikon kipeä, mulla on alkanut uusi työ ja mies on ollut viikon poissa. Kaikki tämä tuli siis vielä ihan väärään saumaan, enkä huomannut mahan huonoksi menoa tarpeeksi ajoissa. Eilen yritin kaikkeni rauhoittaakseni vatsaa, onnistumatta. Tänä aamuna matkasimmekin heti herättyämme päivystykseen. Kari alkoi olla jo todella vaisu, se käveli ulkona vähän hassusti ja sisälläkin vain nukkui.

Menimme ensimmäistä kertaa kaupungin toiselle laidalle sijaitsevaan Reviiriin. Olimme siellä aamun ensimmäiset asiakkaat, ja palvelu oli ihan mielettömän hyvää. Kari tutkittiin, siitä otettiin verikokeita ja se jaksoi olla todella reipas. Lääkärin mukaan tulehdusarvot olivat hieman koholla, samoin Kari oli hieman kuivunut. Sille laitettiin nestettä ihon alle, se sai kipupiikin, oksennuksenestolääkityksen ja suolistoantibioottia. Nyt sitä jatketaan tässä viikon verran, samoin mahahappolääkettä ja sit oli vielä joku lääke. Voin oikeasti suositella asemaa muillekin, olin todella tyytyväinen sieltä lähtiessäni. Vaikkakin nyt näin päivystyksessä hintaa tuli puolet lisää arkipäivään verrattuna, mutta onneksi mulla on Karille vakuutus.

Kotiin tullessamme Kari hieman piristyi, kipulääke alkoi selvästi vaikuttaa. Mutta nyt Kari on vain nukkunut koko päivän, ja ihan hyvä niin. Olen antanut sille ekan lääkkeen, sekä ihan vähän vanhaa ruokaa. Kohta uudestaan sama homma.

Myönnän, tein todella suuren virheen kokeillessani Karille maissiryynejä. Nyt ainakin sitten selvisi, että se on maissille allerginen. Aion ensi viikolla jotenkin hankkia meille murren murkinan broisku-kasvismixiä, mitä mulle on suositeltu.

"Jauhetun broilerin, sisäelimien, kasvisten ja lihaisen luumateriaalin yhdistelmä turvaa tasapainoisen ja hyvin sulavan aterian päivittäiseen ruokintaan.

*Helppo ja turvallinen Barf- ruokintaa aloittaville sekä koirille joille ei voida antaa kokonaisia lihaisia luita.

*Sopii hyvin ahneille, heikkokuntoisille ja vanhoille koirille sekä pennuille.

*Rypsiöljy, pellavansiemenöljy ja merilevä ihon sekä turkin hyvinvointiin.

* Eläinproteiinin lähteenä vain kana

*Voidaan käyttää sellaisenaan esim. eliminaatiodieetin aikana tai antaa lisäenergian lähteenä muun ruoan yhteydessä. Suositellaan käytettäväksi vaihtelevasti muiden MurreMix- tuotteiden kanssa."

-murrenmurkina.com

Meillä vaan ei ole autoa, ja noita tuotteita myyvä kauppa on kaupungin toisella laidalla. Jos en saa mistään kyytiapua, tarvii mun varmaan lähteä Karin kanssa sinne reissuun heti maanantaina. Kun vain itsekin hieman paranisin ja saisin lisää voimia. Niin ja saa nyt nähdä miten Kari tästä tokenee, toivottavasti se alkaa jo huomenna voimaan edes vähän paremmin. Raukka.

Käytännön ulkoilua

2010-04-12T19:07:00.000+03:00

Aina välillä sitä tuntee itsensä huonoksi koiran omistajaksi, jos esimerkiksi lenkit jäävät lyhyiksi, tai kun itse sairastuu. Meillä on miehen kanssa suhteellisen selkeä ulkoilutusjärjestelmä, ja se toimii normaalioloissa. Itse käytän Karin heti kun nousen, ja lenkki on aina sama kierros läheisen koulun takaa purulenkkejä, noin 25 minuuttia. Mies käyttää Karin vielä pissalla, ennekuin itse lähtee töihin.

Kun tulen kotiin päivällä (Kari on yksin kotona noin 5h), käytän silloin Karin pitkällä lenkillä. Yleensä luvassa on metsälenkkiä, tai sitten ihan vaan erilaisia remmilenkkejä. Kuitenkin yleensä noin tunnin lenkki. Illalla käydään aika usein myös miehen kanssa yhdessä noin puolen tunnin lenkki, tai vastaavasti sitten pidempi lenkki tai tokoilu, jos päivällä on ollut lyhyempi. Illalla mies käyttää sitten vielä iltapissat. Eli käytännössä Kari saa päivässä vähintään 1,5h lenkkiä, usein tosiaan huomattavasti enemmänkin.

Nyt olen sitten itse taas kipeänä, ja mies lähti vielä puolustusvoimien kertausharjoituksiinkin täksi viikoksi. Mulla on tosi huono omatunto, koska en jaksa liikuttaa Karia tarpeeksi. Sisällä olen sen kanssa ottanut tokoliikkeitä, ja käytiin me tänään metsässäkin. Onneksi Kari rakastaa palloja, ja niiden heittelyyn ei juuri mitään vaadita. Kari jaksaa hakea palloa vaikka kuinka kauan.

ja jaksaa

vieläkin?

Odota, kyllä mä heitän.

Ja vieläkin jaksaa :D

en ole puhki!

Sunnuntain leikkejä

2010-04-11T12:33:00.000+03:00

Näin sunnuntaisin meillä on yleensä sellainen raukea tunnelma. Kissat auttavat lehden lukemisessa, Kari tuo palloaan syliin heitettäväksi ja vähän ihmetellään mitäs seuraavaksi tehtäisiin.

Mutta kun aletaan leikkimään, niin sitten kyllä leikitään. Ansa ei vieläkään osallistu poikein leikkeihin, eihän nyt hieno neiti sellaiseen alennu.

Peto yritti opettaa Roille piilosleikkejä

Huiskan avulla Roi alkoi ymmärtää leikin ideaa

kauhea Pedon tassu :D

Peto ei vaan aina tajua, että muut ei ehkä pidä sen leikkityylistä. Joten leikit saattaa jäädä vähän kesken...

Töttöröpään paluu

2010-04-10T16:29:00.000+03:00

Kariltahan poistettiin noin kuukausi sitten se patti korvasta. Silloin diagnoosiksi tuli histiosytooma, jonka ei pitäisi uusiutua. Mutta koska kyse on mun elukoista, niin voitte kuvitella mitä tapahtui.

Perjantaina mulla piti olla vapaapäivä, joten siihen oli sopiva varata eläinlääkäriin taas aikaa. Tällä kertaa mentiin takaisin ensimmäiselle lääkärille, joka on siis uusi tuttavuus meille. Mutta pidän hänestä kovasti, ja nyt päästiin yhteisymmärrykseen siitä, mitä kannattaa noista ennustuksista sanoa. Sovittiin, että tästä lähtien kaikki pienetkin vaivat ovat sitten ihan hirveitä juttuja, eikä se saa enää koskaan sanoa ettei joku muka uusiudu.

Nyt patti poistettiin, tällä kertaa vähän laajemmalta alueelta. Siitä lähetettiin koepala patologille, jotta tiedetään mistä on oikein kysymys, ja miten sitä pitäisi hoitaa. Jos kyseessä on pahempilaatuinen kasvain, niin osa korvanlehteä pitää poistaa. En nyt vielä aio menettää yöuniani, ja toisaalta taas Kari voisi olla aika hauskakin korvapuolena :D

Samalla Karin silmästä poistettiin taas yksi ripsi, nyt se oli yläluomen sisäpuolella.

Hoitajien kanssa oli puhetta myös Karin allergiaepäilyistä. Aluksi aion vaihtaa sen ruokavaliota, varmaan broisku-kasvispohjainen ateria olisi parasta näin alkuun. Ne ovat ainakin hyvin siedettyjä, toisin kuin viljat ja nauta, mitä se on siis nyt saanut. Aion yhä edelleen tehdä ruuan itse, enkä palaa raksuihin.

Töttöröpää on siis palannut!

Vieraita ja vierahisilla

2010-04-08T17:12:00.000+03:00

Pääsiäinen meni sukuloidessa ja ystävien kanssa aikaa viettäen. Oli todella mukavaa, ja niin taisi olla myös elukoidenkin mielestä. Ensin meille tuli ystäviä kylään, ja siitähän riemu syntyi. Kari ei todellakaan pysynyt housuissaan, ei sitten mitenkään.

No jos edes vähän yrittäisi?

pah, mä syön sut!!

Kissoja viihdytti taas sitten ystävistämme nuorin, eli Joonas sai toimia kissojen viihdyttäjänä. Aiemminhan Joonas on rakastanut Ansan kanssa leikkimistä, ja odotti sitä nytkin innolla. Valitettavasti Ansa vain on vähän kasvanut pois leikki-iästään, nyt Roi ja Peto olivat enemmän leikkituulella.

Ansaa ei voisi vähempää kiinnostaa :D

Seuraavana päivänä taas lähdimme sukuloimaan, ja Kari pääsi pitkästä aikaa matkustamaan junalla. Asemalla ja junassa oli muitakin koiria, mutta matka meni yllättävän hyvin. Kari toki haukkui vähän ensin, mutta nopeasti se tajusi ettei haukulla pääse mihinkään, ja tyytyi istumaan omalla paikallaan.

Perillä miehen sisko hoiti Karin lenkittämisen ja leikkimisen, ja Karihan leikki

Nyt on talossa taas arki. Onneksi aurinko lämmittää ja kissat touhuavat koko ajan enemmän ja enemmän.

Raavituttaa

2010-03-27T12:31:00.002+02:00

Meille oli aamuksi varattu eläinlääkäriin aika, ihan vain rokotuksia ja tarkastusta varten. Samalla piti katsoa missä kunnossa on korvat yms. Päästiin taas pitkästä aikaa ihanalle lääkärille Marille, ja Karikin oli innoissaan. Olisihan se kuitenkin pitänyt tietää, ettei me millään pelkillä rokotuksilla selvitty.

Kariltahan poistettiin maaliskuun alussa korvasta se histiosytooma, ja nyt näyttää siltä että se on palaamassa takaisin. Silloin kun se leikattiin, kysyin silloiselta lääkäriltä millä todennäköisyydellä se uusiutuu. Lääkäri sanoi, ettei ole koskaan nähnyt sen uusiutuvan samaan kohtaan. Mä naurahdin, ja heitin vitsillä että meidän kanssa tulee näkemään sitten senkin. Nyt nimittäin siihen polttokohdan ihan viereen/päälle on tullut patti, joka näyttää siltä samalta kuin mitä se edellinenkin oli siinä alkuvaiheessa. Siitä otettiin nyt kuitenkin näyte, eikä se ainakaan vielä ollut kerännyt mitään bakteereja tai ollut se histiosytooma. Jos se nyt kuitenkin jatkaa kasvamistaan, niin Mari suositteli sen poistattamista, ja että siitä otettaisiin koepala tutkimuksiin samalla.

Korvanlehti näytti lääkärin mielestä taas hangatulta, samoin toinen etujalka. Välillähän Karin takajalat ovat olleet purtuja, mutta nyt on ollut taas parempi jakso. En kuitenkaan ainakaan vielä halua lähteä mihinkään verikoetutkimuksiin, sillä meidän tuurilla vakuutus ei kuitenkaan korvaa. Täytyy tosin vielä selvittää sitäkin mahdollisuutta, varsinkin jos kutina jatkuu.

Nythän Karin ruokavalio on jo parisen kuukautta ollut sikanauta-ohrapuuro, plus multidog ja kalaöljy. Välillä se saa myös kissanruokien jämät. Marin kanssa päädyttiin siihen, että Karilta jätetään aluksi kaikki ylimääräinen pois, eli ne satunnaiset kissanruokien jämät ja multidog. Lisäksi korvanlehteen kortisoonivoidetta ja mahdolliseen kutinaan Heinixiä. Toivottavasti sitä vaan ei tarvitse käyttää.

Pikainen rokotus venyikin siis parin tunnin reissuksi, ja nyt poika on ihan poikki. Samoin on kyllä omistajakin, en olisi jaksanut näitä enää. Mutta onneksi raapiminen on kuitenkin aika hyvässäkin hallinnassa tällä hetkellä, pitää vain nyt pitää huoli, että se ei pahene. Ja että se patti ei kasva. Tosin olisi jopa aika venkeää mennä näyttämään sitä sille edelliselle lääkärille. Tässä se nyt on, ei pitänyt kasvaa uutta siihen päälle, mutta meillä kasvoi, niinkuin meillä käy aina :D

Kevätjäällä

2010-03-26T10:23:00.002+02:00

Alkuviikosta käytiin myös pitkästä aikaa Neelan ja Tarun kanssa jäällä. Kamera lähti reissuun myös silloin. Aurinko paistoi aivan ihanasti, jäällä ei ollut juurikaan ihmisiä ja koirilla oli oikeasti tilaa juosta. Ensimmäistä kertaa teimme myös niin, että näimmekin vasta järven jäällä. Karilla meni hetki, ennenkuin se tajusi ketkä on tulossa vastaan. Se katsoi pitkään mua, sitten vastaan tulevaa Neelaa ja taas mua. Saanko mä nyt mennä vai en?

Kun annoin luvan, niin sitten mentiin!

Ja vauhtia riitti!

pitkän juoksun jälkeen alkaa vähän väsyttämäänkin

otettiin myös Neelasta vähän lähikuvia

Ja lopuksi vähän sitten vielä juostiin!

Kivaa siis oli, ja kiitos vielä Tarulle ja Neelalle!

Näyttelyn kuvia

2010-03-26T10:02:00.000+02:00

Kävin viikonloppuna Tampereen näyttelyssä, tällä kertaa vain kameran kera. Karillahan on sen verran paha alapurenta, ettei sitä voi näyttelyissä käyttää. En tosin tiedä veisinkö sitä muutenkaan, en varmaan jaksaisi sen tauotonta räkyttämistä toisille koirille. Niimpä kuvasin kaikkia muita koiria, ja vähän ehkä ihmisiäkin. Oli mukavaa olla vain kameran kera, jotenkin rennompaa ja rauhallisempaa. Tosin kaikissa kuvissa ei vieläkään ole värit kohdillaan, en jaksanut alkaa niitä käsittelemään sen enempää. Hallin valot olivat tosi haastavat, ja lisää vinkkejä kameran toimintoihin sain vasta näyttelyn jälkeen.

Muusa neitiä puunattiin ihan kunnolla, ja Muusaa taisinkin kuvata eniten.

Kehässä odottamassa omaa vuoroaan

Kehässä esiintyi myös kaverimme Luna, tosin Luna ei kehässä antanut tuomarin koskea itseensä, ja Lunan ensiesiintyminen meni sen takia vähän penkin alle.

Kun kavereiden kehät olivat ohi, aloin kuvaamaan kaikkia muitakin koiria. Mielenkiintoisia tapauksia tuli kyllä vastaan.

Suurikorvainen kaveri

hiukset raukalla vähän silmillä

Mä vähän täältä kurkistelen mamman takaa

Mitäs siinä tuijotat?

Vähän alkoi väsyttää

Otathan mamma niitä hyviä?

Ei kun mä sanoin että niitä hyviä!!

Mitäs sitten, kyllä mulla virtaa vielä riittää!

Ja ei kun sitten vaan kotia kohti.

Hyvä saldo, eikä tietääkseni edes poliisit joutuneet tositoimiin

Kerrostalokyttääjä

2010-03-22T07:54:00.002+02:00

Karin suosikkipaikka on nyt ihan selkästi tuo sohvan selkänoja. Siinä se istuu aamusta iltaan, ellei olla lenkillä tai nukkumassa. Ja hyvähän siitä onkin tarkkailla mitä ulkona tapahtuu. Viikonloppuna sain otettua mielestäni ihan hyviäkin kuvia meidän kyttääjästä.

Vähän lisää väriä

Onhan se aikas söpö

Rousku, Roipeli, Roisto, Roiske, Romppeli, Roipoi

2010-03-21T19:15:00.001+02:00

Rakkaalla lapsella on pirun monta nimeä. Roista on tullut ihan oikeasti perheenjäsen, ja sillä onkin nyt myös monta lempinimeä. Yleisimmät taitavat olla Rousku ja Roiske, ja koko ajan keksitään lisää. Roi ei tosin juurikaan tottele jos sitä puhuttelee. Mutta jos sen haluaa luokseen, niin ei tarvitse kuin avata parvekkeen ovi, ja Roi tulee juosten :D

Sen mä olen myös oppinut, että Roi nautiskelee. Jos Peto vaatimalla vaatii ruokaa, niin Roi käy syömässä silloin kuin nälättää. Roi nukkuu, silloin kun sitä nukuttaa, ja iltaisin Roi juoksee vähän iltajuoksuja. Ja ihan aina, siis ihan aina, Roi ottaa rennosti.

Välillä voi vähän vaikka leikitelläkin jos leikittää

Mutta sitten voi taas ottaa hetken iisisti.

Tai vaan katsella elämää Roimaisesti

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

2010-03-19T16:51:00.001+02:00

Kukaan meidän elukoista ei ole niin huonosti koulutettu kuin Peto. Se on aina jotenkin saanut mut kiedottua tassujensa ympärille, ja olen antanut sen tehdä paljon sellaisia asioita, mitä en muiden antaisi. Kuten vaikka pöydällä istumiset, voin nuoleminen rasiasta ja tiskipöydällä oleminen kun kokkaan.

Yleensä sitä saakin sitten maistaa ihan omaa lääkettään näissä tilanteissa. Olen yhä tehnyt Karille ja kissoille sydänherkkuja, eli ensin keittänyt sydäntä, sen jälkeen kuivattanut paloja uunissa. Viime kerralla Peto ehti kuitenkin olla nopea kun olin siirtämässä paloja uuniin.

Mitäs täällä?

Jahas, ei sitten pyydetty mua ajoissa paikalle.

Ihan vaan testaan ettei ole pilaantunutta

Okei, oli hyvää!

Lopulta kaikki jäynät voi unohtaa, kun Peto kehrää lattialla ja valloittaa mun sydämen jokainen päivä uudestaan! <3

Siedätyshoitoja

2010-03-18T19:47:00.001+02:00

Me ollaan parin viime viikon ajan saatu ihana Siiri neiti välillä aina hoitoon. Mikä onkaan parempaa siedätystä koirille ja kissoille, kuin huutava yksivuotias? On se kyllä hyvää siedätystä meille aikuisillekin, en mä sitä kiellä. Ja ihan oikeasti, mä viimeksi jopa nautin kun Siiri itki koko sen ajan mitä oli hoidossa. Paitsi silloin, kun se nukahti mun syliin. <3

Karin mielestä Siiri on ihan mielettömän ihana. Siis ihan jätti-ihana, ja Siiriä pitää seurata ihan joka paikkaan! Tässä kuvassa on Siirin iskä vielä henkisenä tukena, mutta hyvin Siiri jaksaa Karia meidänkin kanssa. Paitsi jos Kari alkaa haukkumaan...

Ulkonahan Kari rakastaa myös kaikkia lapsia. Me asutaan ihan läheisen koulun vastapäätä, ja päivisin Kari katselee ikkunoista lasten leikkejä. Monena päivänä me törmätään myös talon edessä lapsiin, jotka haluavat silittää Karia. Nyt Kari osaa olla jo haukkumatta lapsia, mutta innostuu silti aina ihan liikaa jos joku haluaa sitä silittää. Monenkin tytön kasvot on Kari nuollut, ja Karihan vain nauttii! Onneksi Kari nauttii myös pienemmistä lapsista, ja jaksaa leikkiä niiden kanssa. Kuten Siirin kanssa.

Siiri osaa sanoa hauva. Tosin Siirin mielestä kaikki ovat hauvoja, myös kissat. On Siiri tosin yrittänyt sanoa kissaakin, mutta silti kaikki kissat ovat sille hauvoja. Kissojen kanssa ollaan harjoiteltu hienovaraista silittämistä, ja Roi on ollut aivan erinomainen opettaja.

Minne se meni?

Roin kuulumisia

2010-03-16T17:59:00.001+02:00

Roi on nyt jo aikalailla sopeutunut meille. Jokainen etsii vähän vielä omaa paikkaansa, mutta Roi uskaltaa nyt tehdä ihan kaikkea, mitä muutkin meidän elukkamme. Esimerkiksi maata selällään keskellä keittiön lattiaa.

Roi juoksee joka ilta aina omia juoksujaan, välillä Pedon kanssa tai ilman. Ansahan ei noihin juoksuihin lähde mukaan, vaan saattaa istuskella poikien juoksureitin varrella läpsimässä poikia. Nyt Ansa ja Roi voivat olla jopa vierekkäin, riippuen toki Ansan mielialasta. Aina se ei onnistu, mutta esimerkiksi tänään se onnistui. Valitettavasti en vain saanut siitä valokuvaa.

Roi on ihan loistava poika! Kiitän Jaanaa suuresti siitä, että saimme mahdollisuuden kokeilla miten Roi meillä pärjää, ja nyt kiitos vielä lopullisesta omistajanvaihdoksesta. Roi siirretään nyt siis mun nimiin, että pääsen sen kanssa näyttelyihin. Pitää nyt vain toivoa, että Roi hymyilisi tuomareille enemmän kuin mitä kameralle :D

Juoksuttajat

2010-03-15T16:44:00.003+02:00

Eilen päästiin pitkästä aikaa koirakavereiden kanssa ulos. Kari on ollut toipilaana ihan liian pitkään, ensin oli se kennelyskä ja sen jälkeen se korvahomma. Nyt on korva jo parempi, ja kaulurikin otettiin viikonloppuna pois. Ensimmäistä kertaa otin nyt myös uuden kameran mukaan kun lähdettiin ihan kunnolla juoksuttamaan koiria. Pitihän se arvata, että niistä mitään hyvää kuvaa saanut. Ei tuo zoom riittänyt, toki voisin käsitellä kuvia photarilla ja siten tarkentaa niitä kohteisiin enemmän, mutta en nyt tähän hätään jaksanut alkaa kikkailemaan.

Eli Tiri lähti meidän mukaan, ja mentiin metsiä pitkin järven jäälle. Ensin katseltiin maisemia kukkulan laelta

Mitäs sitten?

Jäällä päästiin vauhtiin, mutta kamera mies ei ihan pysynyt mukana.

Kari oikein nautti, kun se sai ravittaa sydämensä kyllyydestä!

Katsokaa nyt, kun se yrittää juoksuttaa Tiriä!

Oikeastaan Kari sai aika hyvin juostuakin edellä, koska on selkeästi Tiriä ketterämpi

Kummallakin riitti ihan hirveesti virtaa järven jäällä, ja hyvähän siellä olikin ravittaa kun ei ollut mitään esteitä, eikä hirveästi lumikerrostakaan.

Seuraavan kerran meikäläisen tulee kyllä olla valppaampi, sekä opetella miten kuvata tummaa koiraa valkoista lunta vasten. Tässä Tirin kuvassa on taas valkoinen palanut...

Eilisen juoksuttamisen jälkeen Kari onkin ollut ihan väsy. Kun tänään päivällä tulin kotiin, ajattelin lähteä pojan kanssa kunnon lenkille. Jostain syystä mua alkoi juoksuttamaan, ja loppulenkistä Kari jopa himmaili vierellä. Ihan erikoista, mutta toisaalta on kyllä mun juoksuaskeleetkin lenkillä. Eli outo päivä ihan jokaiselta kantilta :D

Pojat on poikia

2010-03-11T18:22:00.003+02:00

Roi ja Peto ovat nyt jopa juosseet yhdessä iltajuoksuja. Kehitys on ollut todella lupaavaa, ja todella nopeaa. Eilen pojat leikivät piilosta, ja juoksivat toistensa perässä kilpaa. Se oli ihan äärimmäisen kivaa seurattavaa, vaikkakaan leikin säännöt eivät olleet vielä ihan tarkat.

Peto tykkää nimittäin painimisesta. Roi ei niinkään, ja Peto ei välttämättä osaa lopettaa. Poikien leikkejä on ihana seurata, tosin kuvia ei valitettavasti ole. Mutta onneksi on pojista muuten kuvia ;)

Kummatkin pojat muuten nukkuivat mun ja miehen välissä viime yönä, tosi eri aikaan. Ensin Roi, ja sitten Peto. Mä rakastan noita poikia!

Leikkejä

2010-03-10T08:11:00.003+02:00

Roi on ollut meillä nyt pari viikkoa, ja joka päivä menee aina hitusen paremmin. Nyt parina aamuna Roi on hieman taistellut Pedon kanssa. Ensin ne juoksevat ympäriinsä toistensa perässä, mutta lopulta leikki päätyy aina siihen, kun Peto haluaisi painia ja Roi ei. Selkeästi Roin tulo on kuitenkin piristänyt kaikkia, ja nyt jokaisella on vielä vähän oman paikan löytäminen hakusessa.

Roi on todella leikkisä. Niinhän Ansakin on, mutta toistensa kanssa ne eivät leiki. Roi taas tuntuu keksivän leikkiä vaikka mistä, kuten vaikka Karin hännän jahtaamisesta.

Tuliskohan se tännepäin?

Pojat on poikia :D

Prinsessa ja prinssit

2010-03-09T16:48:00.004+02:00

Ansahan on tunnetusti meidän prinsessa. Se osaa olla niin neiti, kuin vain olla voi. Jos siihen koskee, pitää heti nuolla turkki puhtaaksi kun joku tylsä ihminen on sen sotkenut. Prinsessa pitää myös pojat kurissa, prinsessa ei liiku ihmisten tieltä vaan ihmiset prinsessan tieltä. Tosin Ansa ansaitseekin olla prinsessa, onhan se ihan pirun nätti!

Huomatkaa nyt tämä prinsessan itsetunto!

Prinsessalla on nyt siis kolme prinssiä. Alimpana kastissa lienee Kari, jota Ansa ei vieläkään miellä varmaan edes perheenjäseneksi. Kari on sille ilmaa, siitä ei tarvitse välittää. Peto taas on Ansan suuri rakkaus, ja ilman Petoa ei olisi Ansaakaan. Ansa matkii Petoa, Ansa ei osaisi olla ilman Petoa. Nyt kuitenkin Ansa on oppinut koko ajan itsenäisemmäksi, ja osaa komentaa poikia. Ja komentaakin muuten kunnolla. Mutta jos Ansa haluaa halia, niin poikien pitää vaan halia ;)

Nyt Ansan valtakuntaan on kuitenkin tullut uusi prinssi, eli Roi. Ansaa osaa todella hyvin pitää pojat aisoissa, oikein itsekin ihmettelen. Ansa tuntuu päästäneen Roin valtakuntaansa, ainoat ongelmat tulevat kun Peto ei ihan tajua ettei Roi tykkää sen paineista. Siis paini leikeistä, Ansa vain katsoo vierestä ja on onnellinen ettei hänen tarvitse enää painia Pedon kanssa. Roi tuntuu olevan kuin kotonaan, ja taas viime yönä se nukkui mun ja miehen välissä. Puski naamaansa mun peiton alle, ja kehräsi. Maailman suloisin olento!

Eli ehkä tämä lauma alkaa vihdoin muotoutua todella hienoksi laumaksi, jossa kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa. Peto oli ainakin ennen se lauman kuningas, mutta musta jotenkin tuntuu että Ansa ottaa tittelin kohta itselleen ;)

Tämä emäntä yrittää sitten vain palvella tarpeiden mukaan. Välillä se on ruuan tuomista pöytään, mutta onneksi saan toimia myös leipomisalustana ja tyynynä.

Töttöröpää

2010-03-08T18:45:00.005+02:00

Tänään käytiin taas eläinlääkärissä, ja takaisin tultiin töttöröpäänä. Tai siis Kari tuli. Reilu kuukausi sitten sille ilmestyi oikeaan korvanlehteen "finni". Pikkuhiljaa se kuitenkin suureni, ja viikonloppuna se sai hangattua sen verille. Patti herätti epäilyt verikorvasta tai rasvapatista, mutta eläinlääkäri oli niistä kaikista hieman eri mieltä.

Eläinlääkärin mielestä patti oli ihokasvain, histiosytoomalta vaikuttava. Se ilmeisesti erittää histamiinia. Se poistettiin polttamalla, ja nyt Kari sai kipulääkettä ja makaa kauluri päässään omassa pedissään. Onneksi tällä kertaa vakuutusyhtiö kuitenkin korvasi osan reissusta, suurin osa meni ihan omavastuuna. Mutta ainakin loppuvuoden lääkärikäynnit menee nyt pienemmällä omavastuulla. :D

Tervetuloa!

2010-03-07T12:22:00.002+02:00

Tervetuloa uuteen osoitteeseen! Vanha blogini löytyy siis yhä vuodatuksesta, sitä en sieltä poista. Kaikki uusi tieto tulee kuitekin tänne. Vanha blogihan löytyy yhä osoitteesta http://verski.vuodatus.net